Sivuirtoamistreeni (ja jäniskevennys)

Aamu valkeni harmaana ja muutenkin epäsuotuisissa merkeissä. Päätin etten pahenna olemassaolevaa harmitustani vaatimalla mitään kummoisia tänään keneltäkään, joten kiskaisin trikoot niskaan ja kirmasin nakkilasten kanssa hallille. Kyllä kuulkaas kannatti!

Treeneissä oli puhetta One Mind Dogsin sivuirtoamishaasteesta ja ajatus sivuirtoamistreenistä jäi kytemään. Googlailin aiemmin ystävän valssiharjoituksia varten ratapiirrosideoita ja sovelsin sieltä yhtä löytämääni pätkää. Tarkoitus oli että koira irtoaa, minä luotan (ja ehkä rytmitänkin).

Ira ja irtoamisharkka (video).

Irtoamiset toimi minun makuuni melko hyvin (näyttääpä tuo matka lyhyeltä videolla) ja maltoin jo hieman olla suorittamatta itse joka estettä. Tätä kokeillaan taatusti vielä uusiksi, pidennän esteiden väliä entisestään. Rytmityksen suhteen taas... Tuntui että seisoin taas paikallani kuin puujumala mutta kyllähän tuo hetkittäin siltä näyttää että olen kartalla. Vai? Toki edelleen varmistelen ihan hirveästi (pannaan sen piikkiin että nämä irtoamisharkat on meille aika uusi juttu kuitenkin, jookos) ja olen auttamattomasti myö-häs-sä. Ira oli kyllä hyvässä vireessä tänään, kuulolla ja innokas.

Niin, taisin mainita jäniskevennyksen... Miltä näyttää aksaava jäniskoira? Söötiltä. :)

Pätevät Nakit ry kiittää ja kuittaa. :)

DIY: mäyräkoiran huovutettu villatakki

Agilityn (ja muunkin koiraurheilun) pikkuinen miinuspuoli on lepopäivät. Niitäkin kun pitäisi pitää joskus. Jos koirat makaavat pitkin olohuonetta lataamassa akkuja ja ulkona on kylmää, märkää ja säkkipimeää, ei ulos tule lähdettyä. Siksipä talven tullessa alkaa lankojen suurkulutus!

Meille kantautui surkeiden sattumusten sarjan kautta suurehko määrä erinäisiä käsityövälineitä, mm. monen kokoista puikkoa ja koukkua. Lankoja minulla taas on pieni matka-arkullinen, "kaiken varalta". Huovutettua takkia olen pyöritellyt ajatustasolla jo tovin, valtaosin siksi koska valmiit takit ovat aika arvokkaita ja mäyräkoira on melko "mittatilauseläin". Parin illan leffantuijotuksen lomassa syntyi lopulta ihan toimiva vaate, johon opastusta alla.

Aikuisten Oikeita neule-/virkkausohjeita en osaa lukea enkä kirjoittaa. Siksipä nämä ovat vähän tällaiset. Sanotaan vaikka että itse kun tekee, tulee just mitä sattuu tulemaan. Jos joku kaikesta huolimatta päättää kokeilla niin raportoi toki mahdollisista (todennäköisistä!) sudenkuopista ja päättömyyksistä. Pyrin selventämään ja korjaamaan parhaani mukaan.

TARPEET

* Koukku, koko 10
(Muoks. Koukkukoko alunperin väärä)

* Huopuvaa, paksuhkoa villalankaa noin 200-250 grammaa. Itse käytin Villa Laurilan hahtuvalankaa, joka on huippulaadukasta ja tasalaatuista. Tilalle sopii varmasti myös esim. Novitan Huopanen.

* Nappeja

* Jämäkkää kuminauhaa

* Neula ja lankaa

* Pesukone :-)

KAAVAT

Takki on tehty kokonaisuudessaan puolipylväitä virkaten, paksumman ja tiukemman neuleen saa aikaiseksi kiinteällä silmukalla. Alla periaatekuva takin vääntämisestä:

Huopuvissa töissä ei kannata stressata käsialaa, vaan tarvittaessa esim. toispuoleiseksi karkaavan työn voi paikata virkkaamalla lisää silmukoita työn päälle vaikka aivan toiseen suuntaan. Huopuminen piiloittaa sellaiset pikku tyylimokat, pääasia että muoto on sinne päin. Ja todellakin, sinne päin riittää! Valmiit palat pestään 40 asteessa koneessa, normaalisti pesuaineen ja mielellään yhden käsipyyhkeen tms. ylimääräisen rievun kanssa, jotta neuleesta irtoava nukka päätyisi muuallekin kuin nukkasiiloa tukkimaan. Koneesta otettuna lämmin ja kostea työ on täysin mukattavissa käsin. 

Erittäin tärkeä huomio huopumisesta ja kaavojen koosta. Jokainen ei-niin-kätevä emäntä on joskus pessyt jotain neulottua pilalle. Huovuttaminen paitsi pienentää (noin 40 prosenttia leveydestä, pituudesta jopa puolet ennen venytystä!), myös tiukentaa neuletta. Huomioi valmistajan ilmoittama langan kutistuma ja noudata kyseisen langan huovutusohjeita! Pyri siis tekemään ennemmin löysää tai tiukkaa neulosta. Muuten tuloksena on aivan kivikova koppura.

Tässä kohtaa herätetään nyrpeä, uninen mäyräkoira ja läjäytetään sen selkään kostea huopapala, jota sitten venytetään, vanutetaan, sovitetaan, venytetään, sovitetaan, jne. kunnes se on sopiva. Tai mäyräkoira ei suostu enää seisomaan mallina, kumpi vaan sattuu tapahtumaan ensin. PS. ole nopea. :-)

Pestyt, huopuneet ja venytellyt palat näyttävät tältä:

Palasten kuivuttua ryhdytään ompelutoimeen. Tähän versioon tein eteen tarrakiinnityksen, mutta käytännössä täysin päähän pujotettava on pikkukoiralle parempi. Jollet halua maata rähmälläsi eteisen lattialla kiinnittämässä takin etuosaa joka on noin 10 cm korkeudella lattiasta, kun vaate on koiran päällä.

Tässä tuotteen mahapuoli, kasattuna ja napit & kumilenkit kiinnitettyinä. Kun palat ovat yhdessä, pue tekele koiralle ja merkkaa kaikki nappien paikat esim. liidulla kerralla. Venyttele ja vanuttele takkia koiran päällä niin että se istuu mahdollisimman vähän pussittaen. Ennemmin pikkuisen tyköistuva kuin niin löysä että se heiluu liikkuessa päällä. Heiluvat vaatteet kutittaa ja kutistessa on pakko piehtaroida. Ja piehtarointi vit... Harmittaa omistajaa.

Tältä näyttää selkäpuoli valmiina. Nappien määrä vaihtelee sen mukaan miten kiinnitystä tarvitsee säätää. Minun versiossa sekäpuoli on liian kapea, joten jouduin lisäämään napit sivuihin ettei takkiin tuule kyljistä sisään.

Ja sitten testaamaan! Meillä testataan kaikki uudet vehkeet irti, syteen tai saveen. Ja kyllä, meillä on haravoitu lähipuskia kun koira lähti upouudessa neuleessa tuhatta ja sataa juoksemaan ja palasi vartin päästä kerrassaan alasti. Jos istuvuus ei riitä normaaliin liikkumiseen irti ja vaate joko karkaa päältä, tai koira liikkuu alkuärsytyksenkin jälkeen huonosti, lentää vaate romukoppaan. Mäyräkoiran saa kramppiin ja kipeäksi monella tavalla ja huonot vaatteet on ehkä yksi typerimpiä tapoja...

Aluksi seisottiin. Kuten näkyy, tähän kannattaa lisätä takajaloille kuminauhalenkit jotta takaosa istuu varmasti:

Näin se takaosa istuu aseteltuna (ja niiden kumilenkkien kera):

Päältä takki on istuva, muttei mikään muotoja imarteleva... Mamman maatuska! :-D

Etuosa, takin oikea puoli on tarralla kiinni ja nappi + kumilenksu varmistaa kiinnityksen. Plus napit on sööttejä, joten niitä pitää viljellä kaikkialle...

Kuvaussession jälkeen Ira koki saaneensa huomion kautta riittävästi hyvitystä kokemaansa nöyryytykseen ja alkoi taas käyttäytya ns. normaalisti. Siis niin normaalisti kuin Ira käyttäytyy... Ei tämä siis mikään Thundershirt ole, tämä päällä voi ja täytyy härvätä ihan kamalasti. Ei paljoa näytä ällö rytky vauhtinakkia vaivaavan, vai?

30.11. KKS:n kisat Kotkassa

Käytiin kipaisemassa kaksi Savikon Sepon rataa sunnuntain ratoksi. Olin hyvissä ajoin hallilla ja ehdin katsella ykkösten toista rataa hetken... Kylmä hiki puski niskaan kun katseli niitä ratoja, ei todellakaan ollut suoraviivaista rallia. Kamala, mitäköhän se Seppo pistää kakkoset vääntämään?!

No, melko samantyyppisiä ratoja mutta pikkusen maustettuina. Ei missään nimessä tekemättömiä paikkoja, todella sujuvia ratoja joissa pari jekkua. Tykkäsin! :-)

Ensimmäisenä hyppäri (klikkaamalla isommaksi):

Alku hirvitti, välistävedot ovat olleet vähän ruosteessa. Tehtiin yhteislähtö ja nappasin koiran vastakädellä esteiden välistä, naps, hyps ja putkeen. Jes! Kepeille viennissä päätin ottaa riskin ja ohjata keppien vasemmalta puolelta, antaa koiran imaista itse ekan keppivälin... No, olisihan se varmaan onnistunut jos en olisi hätäillyt ja lähtenyt liikkeelle liian aikaisin!! Väärästä välistä sisään. Jouduttiin vähän hieromaan kun Ira hermostui "turhasta" takaisinpyynnöstä ja harppoi keppejä. Otettiin lopulta kepit useampaan otteeseen kunnes ne menivät tarkasti. Keppien pään hyppypyöritys ja pelätty okseri menivät hemmetin hienosti ja itse asiassa koko loppuratakin aivan mieletöntä rallia. Hyvä fiilis, kyllä juostiin niin piruna.

Toisena ralliteltiin agirata (kliketi-klik):

Alku oli nyt helpompi, takaakierto, mihin koira irtosikin tarkasti ja hyvin. Ohjasin kepit oikealta puolelta ja nekin menivät tarkasti ja nopeasti. Keppien jälkeen oli tarkoitus tehdä peräkkäin kolme persjättöä hypyille, vasemmalla kädellä ohjaten hyppy 6 ja takaa 7, koira oikeaan käteen, hyppy 8 takaa, koira vasempaan käteen ja putkeen 9. Noh... Tein heiton hypylle 6 liian kevyesti, jätin käskyttämättä kunnolla takaa 7 ja keskityin liikaa kuvioon ja liian vähän koiraan. Ira tottelevaisena tyttönä tuli sinne minne näytin ja hyppäsi 7-hypyn väärältä puolelta. Voi elämän kevät!! No onneksi tajusin napata koiran sivuun ja ottaa koko pyörityksen uusiksi alusta, jotta saatiin treeniä. Ja Ira sai onnistumisen.

Nyt jälkiviisaana voisi todeta että 6-7 väliin olisi voinut tietty tehdä pakkovalssin, se olisi ollut turvallisin vaihtoehto. Muttei välttämättä nopein... Ja irtoamistahan meidän piti alkaa käyttämään kun sitä on kerran treenattukin.

Toinen vaaran paikka oli hyppypyöritys 11-13 A-esteelle asti. Puomilta koira tiukasti hallintaan, hyppy 11 vasemmalla kädellä ohjaten pienellä irtoamisella, 12 vasemmalla kädellä pyöräyttämällä (yllättävän sulava siivekkeen kierto, muistin liikkua!), hyppy 13 vasemmalla ohjaten ja ennen A-estettä persjättö. A:n jälkeen valssi ja muurille, siitä täyttä rallia loppuun asti.

Ira lähes poikkeuksetta juoksee keinun itse ja sujuvasti, etutassut kontaktin yläreunaan, lennosta maaten ja liikkeelle täysillä vasta kun keino kopsahtaa maahan. Ei nopein tapa mutta kohtuu turvallinen, pidemmälle en sitä täräyksen takia edes halua juoksuttaa. Tulisi siitä nanosekunttia nopeampi tai ei...

Ei tullut glooriaa eikä palkintoja, mutta tuli kokemusta. Vähän on omat kuviot ruosteessa, mm. lämmittely ahtaassa kisahallissa (jossa osalle kanssaihmisistä on aivan uskomattoman vaikeaa tajuta ettei lämmittelypaikalle mennä huvikseen palluttelemaan omaa ihkupihkupiskiä silloin kun muut ovat minuutin sisään menossa tekemään kisasuoritusta... Ärh!) on aivan helvettiä kun on tottunut siihen että treeneissä on aina tilaa lämpätä ja hypyttää. Ensi kerralla täytyy pakata mukaan vähän varapäreitä niin tulee lähdetty radalle vähän rennommassa mielentilassa.

Seuraavat mahdolliset kisat olisivat kuun lopussa Lahdessa. Katsellaan, josko sitä saisi aikaiseksi. :-)

Metsäagia ja kisajännitystä

Kolmen kuukauden kisatauon jälkeen olisi huomiselle tiedossa kaksi starttia. Jännittää. Eikä yhtään helpota se, että viimeeksi samassa hallissa epiksissä Ira (ja puolustukseksi, noin 70 % kaikista koirista) lähti radalta hallin takaosaan nuuskuttelemaan estekasaa. Mikä lie siellä elellyt... Oma pakka meni täysin sekaisin moisesta epätyypillisestä ylläristä ja loppurata oli yhtä fiaskoa. Koira kasasi tosin itsensä oikein hienosti, pisteet sille. :-)

Pahinta stressiä lievittääkseni ja jotain yhteistä tekemistä keksiäkseni kävimme päiväkävelyllä Kantolassa. Maassa on ohut lumi mutta ei jäätä, joten vielä on viimeisiä mahdollisuuksia leikkiä metsäagia ilman liukastumisvaaraa, Puuhattiin siis sitä.

Hyvin kiertää...

...Ja hyvin pujottelee...

...Ja hyvin kiertää takaakin!

Kyllähän tällainen puuhastelu on balsamia epävarman ohjaajan haavoihin, kun toinen niin tohkeissaan tekee. Ja millintarasti mihin ohjaan - jos itse otan varman päälle ja kierrätän kaukaa puusta, se todellakin kiertää puun just niin kaukaa kun ohjaan!

Näillä eväillä huomiseen. ;-)

"Hei, sinä siellä. Muista juosta sitten."

Keppikulmia ja irtoamisia

Viikkotreenit meni sivu suun parin väärässä linjassa olevan planeetan vuoksi joten kävimme kasvihuoneella puuhastelemassa ihan ihte. Talven aikana pitäisi saada itsenäistä irtoamista esteille ja samalla hankalempia keppikulmia varmaksi. Pienempinä juttuina pitäisi panostaa taas palkkaamiseen ja etenkin hypyiltä palkkaamiseen, ne ovat jääneet vähän pieneen rooliin. Viime treeneissä asiaa pohdittiin ja tultiin siihen tulokseen että ne on niitä pakollisia suoritteita niiden "oikeiden" esteiden välissä... Ei se ole kummakaan jos ne eivät ole koiralle sitä parasta antia jos ohjaajalla on vähän asennetta. :)

No, nyt irtoiltiin hypyille. Aloitettiin homma viemällä patukka esteen taakse ja lähetin paikaltaan. Sitten esteen taakse hieman vinoon ja lähetys paikaltaan. Pari toistoa aina kutakin ja lopulta palkka tuli kädestä. Parilla kokeilulla tulin siihen tulokseen että yhtä kädestä palkkaamista kohden pitää tehdä oikeasti monta etupalkkaa, joku 3-4. Muuten vauhti hidastuu hiihtelyksi ja koira alkaa pyörimään esteen edessä. Tällainen klippi saatiin, ei tässä nyt vauhdin hurmaa ole mutta irtoaa se sentään... Etäisyys esteelle ehkä 2 metriä, ja se on meille paljon jo.

Keppikulmia treenailtiin myös parina pätkänä ja niistä tarttuui allaolevaa evidenssiä kameraan. Ihan hyvin, toisessa pätkässä maltan melkein olla itse suorittamatta kyseistä estettä...!

Kesän kuvapläjäys ja kevät-kesäkauden summaus

Viimeisimmästä blogipäivityksestä on nyt noin puoli vuotta ja kevät-kesän aikana juostiin Lappeenrannan jälkeen viidet kisat ja kaikissa samat ongelmat. Etenemä 3 m/s molemmin puolin ja yliaikanolla. Lopulta Kotkan kisoissa tuli hyllyjä ja ihmettelin miksei radat pysy päässä, eikä hengitys tasaannu edes kymmenessä minuutissa radan jälkeen. Kotona mittasin melkein 38 asteen kuumeen joka laski kun nukuin loppupäivän. Itselle asetetut paineet oli jo niin kovat että sain lietsottua itseni kipeäksi. Homma seis ja tauolle.

Kesän aikana tehtiin kaikkea muuta paitsi agilitya. Makailtiin ja lepäiltiin, liikuttiin, mökkeiltiin ja oltiin yhdessä. Parhaillaan meni viikkoja ettei koirat edes nähneet kaulapantoja.

Let's menoksi!

Laivakoira chillaa

Suuret saalistajat

Auringonpalvojat

Vesinoutokin sujuu :-)

Myyränmetsästystä mökillä

Savulohen nahkaa, gourmet!

Hiekkamontulla uimassa ja juoksemassa ihanien poikien kanssa <3

Mummolan mökillä hoidossa, kooki antaa läheisyysterapiaa ja vierihoitoa.

Syökö se kala vai ei?

Riehuhepuli!

Elävää ravintoa, nam!

Tikkinokka toipuu.

Hoitaja <3

No, eihän se kesälomakaan mennyt kuin Strömsössä. Ensin tutkitutin Iran vuotavaa nenää Univetissä ja saatiin monen monituisten tutkimusten, kuvausten ja koepalan jälkeen diagnoosiksi autoimmuuni iho-limakalvorajan tulehtus eli mukokutaaninen pyoderma. Ei tartu, ei periydy, on lähinnä huonoa säkää. Meidän tapauksessa löytyi koska sitkeästi tutkitutin mielestäni liiallista sierainvuotoa niin pitkälle kuin pystyi (vinkki, kahden koiranpennun hinnan verran...). Onneksi homma on myös hoidettavissa antibioottivoiteella ja hoitoa annetaan tarpeen mukaan, voidetta voidaan laittaa jatkuvana hoitona niin kauan kuin tarvitaan. Tällä hetkellä Ira on lääkkeetön ja nenä on siisti ja rauhallinen.

Seuraavaksi leikkailtiinkin emäntää. Kalahommissa puukko lipesi pikkusormeen ja lopputulemana oli kaksi katkennutta jännettä, katkenneet verisuonet, hermot ja lihas. Käsi on leikattu ja kuntoutus edelleen kesken. Pari kuukautta on tässä nyt kohta elelty yksikätisenä, vaihtelevalla menestyksellä. Onneksi oikea käsi sentään on käytössä...

Agilityn saralla ollaan päästy hienoihin treeneihin, Kiitorekun eli Sampon rytmityskoulutukseen sekä Sannan koulutuksiin. Kaikista niistä on lähdettä aina taskut täynnä uusia juttuja. Myös omat viikkotreenit ovat olleet todella hyviä ja joka kerta on opittu uutta, vaikkei aina ihan helpolla... Sanotaan vaikka näin että suostuin opettelemaan pari uutta ohjausta ihan nimeltä, vaikka edelleen uskonto kieltää sellasen salakielen käytön! :D

Ollaan nyt kisailtu vain kotikonnuilla, ensin seuramestiksissä ja sitten kotikisoissa.

Paperilappu. Kaikesta siitä säntäilystä, paperilappu! Vääryys!

Kepit osoittautuivat tauon jälkeen vähän haastaviksi mutta lopulta sinniteltiin sijalle 3. kokonaiskisassa. Ei huono, mini-koirakoita oli muistaakseni 11 tai 12.

Elokuun kisoissa juostiin täydet kolme rataa ja viimeiseltä radalta vihdoin se odotettu LUVA! Kahdella ensimmäisellä radalla taas ne kepit aiheutti päänvaivaa, mutta viimeisellä radalla ohjaajan luotto riitti antaa koiralle tilaa ja sehän siitä onnistumisen reseptistä puuttui. ;-)

Videolinkki, jos ao. videoikkuna ei toimi: http://youtu.be/_l0QWZYhvy4

Judon kuulumisia

Vaikka tämä nyt teoriassa onkin Iran agiblogi niin onhan meillä tuo toinenkin nakkikoila, Judo. Isännän siirryttyä reissutöihin olen päässyt paneutumaan tämän pienen raketin liikuttamiseen ja päivittäiseen sielunelämään aivan eri tavalla. Ja ollaan me alettu harrastamaankin, jotta pieni kaveri saisi energian kulumaan. Iran kisakausi tekee omat haasteensa koirien päivättiseen hoitoon, Iran pitäisi saada palautua ja käpytellä vain rauhallisia irtilenkkejä, Judon taas pitäisi saada liikkua niin paljon kun se haluaa, mutta irtipäästettynä se katoaa minulta horisonttiin saman tien.

Joulukuinen seisotuskuva

 Judo on lihaksikas ja massiivinen "silakka", painoa hyvässä ja läskittömässä kunnossa noin 9,5 kg. Vetoa riittää kuin pienessä kylässä ja rohkeutta kokeilla reippaasti kaikkea uutta. Judo onkin ollut mukana agihallilla puuhastelemassa ja suorittaa omaan, tuumailevaan tahtiinsa esteitä vapaasti. Hypyt ovat mälsiä ja keinulle ei ole lupaa mennä, mutta kontaktit ja putket ovat parasta, niihin se sinkoaa innolla... Vielä kun sinkoaisi innolla poiskin, eikä jäisi nuuskuttamaan ja tutkimaan kaikkea :-)

Koska agihallilla koiraa ei saa fyysisesti väsytettyä, ollaan kokeiltu muita ratkaisuja. Uusimpana taakanveto. Judolla on n. 1 kg painoinen kumirengas ja lyhyet vetovaljaat, joiden kanssa kävellään lyhyitä vetoja, loivia ja jyrkempiä mäkiä ylös ja alas. Aluksi lyhyitä, 10 -15 min kävelyitä ja jatkossa pidennetään aikaa. Painoa ei ole kiire alkaa lisäämään, mennään nyt kevät tällä.

Pitkä yhdistelmäkuljetus, ei mahtunut edes kokonaan kuvaan.

Hyvin liikkuu!

Yhteistyötä parantaakseni ja sadepäivien välille on aloitettu myös sirkuskoirakoulu. Judo opettelee käskystä mm. peruuttamaan (hyvää treeniä takapäälle) ja ollaan tasapainoiltu lötöllä jumppapallolla ja steppilaudalla. Judo on innolla mukana kaikessa ja ottaa kovasti kontaktia, toki olen palkannutkin sitä runsaskätisesti. Harjoitteluiltoina Judo saa koko iltapalan kiitospaloina.

Osaan kököttää kuin mangusti.

Lihasta on tullut koiraan nätisti ja lyhyt karva on ihan onnen omiaan kehityksen seurantaan. Judosta näkee muutenkin herkästi milloin se on tyytyväinen ja saanut riittävästi huomiota ja aktivointia päivälle. Silloin se hakeutuu nukkumaan sohvan selkänojalle tai mihin tahansa jossa on mahdollisimman paljon vällyjä joiden päällä maata. Syvällä sisimmässään se taitaa kuitenkin olla vähän prinsessa :-)

Kiiltelevä silakka selkänojalla

Pehkurinsessa

8.3. Lappeenranta - Voitto! Ja yliaikanolla...

Lauantaina käytiin kaiman kanssa Lappeenrannassa juoksemassa parit radat, agirata A ja hyppyrata B. Tuomarina toimi Anders Virtanen ja pienen ennakko-googlailun perusteella osasin odottaa haastavia ratoja. Ja niitähän oli! Molemmat radat olivat aivan mielettömiä, tykkäsin kovasti.

Hyppyrata

Hyppyradan video: http://www.youtube.com/watch?v=y2BGrPrYYfQ&list=UUSI36zM1ESWf0sormydBNbg

Kepeillä tapahtui itselläni ajatusvirhe, ennakoin putkeenvientiä ja Ira karkasi ennen viimeistä väliä. Sijoitus 7. yliajalla ja 5 virhepisteellä. Muuten ohjaus oli sujuvaa ja Ira oli terävänä, otti käskyjä hyvin.

Agirata

Agiradan video: http://www.youtube.com/watch?v=ryOK3A_aQ1s&list=UUSI36zM1ESWf0sormydBNbg

Agirata meni nappiin, erityisen ylpeä olen sujuvasta valssista ennen puomia (siis tuo Iran linja on niin hieno ettei moista ole tullut vielä kertaakaan videolle!) ja keppien jälkeen olevasta hyppyhässäkästä ennen U-putkea, siellä tuli hienot kurvit ja onnistunut pakkovalssi. Jes, mahtifiilis. Hieman jäi potuttamaan kyllä yliaikanolla, kun ei ollut edes pieni yliaika:

Tuloslista agiradalta

Voittohan sillä tuli, mutta yliaika on kyllä hurja... :-(

Palkintopallilla oli kiva olla (ainahan siellä on) ja Ira sai vielä superkivan lisäpalkinnon, mainio tappijalkakaverihan se siellä heti toisena. Koirat sai vaihtaa pusuja ja me saatiin palkinnot (10 € lahjakortti kisoihin, suklaalevy ja pieni lelu koiralle) joten kaikki olivat tyytyväisiä ja valmiita lenkille ennen kotimatkaa. :-)

Kysymys kuuluukin että mistäs lähdetään ottamaan aikaa pois?

16.2. Porvoo - Voi yliaikoja, voi tapoja

No, ei tullu glooriaa :D

Kaksi agirataa, molemmat hyviä ja kakkosten tasoisia, mutta se aika... Olin puhuttelussa kuulevinani että etenemä on 3,2 m/s ja rata oli aika suoraa rallia, ei käännöksiä kontakteilta. Silti... Ekalta radalta +4 sekuntia ja pumin alastulolta kontaktivirhe (joo, oikeasti), toisella radalla tapahtui pieni ohjausvirhe ja takaakierron kaari meni pitkäksi, tiesin ettei päästä enää aikoihin niin rallitettiin sitten hirveällä sykkeellä loppu. Ira karkasi keppejen loppupäästä laiskan ohjauksen vuoksi, ja koska kiirehdin. Tulos +20 jotain. Mutta meillä oli niin hauskaa!! Oikeasti, älyttömän kivoja ratoja ja mukavia ihmisiä. Nähtiin tuttuja ja tavattiin pari ihan uutta mukavaa mini2 ohjaajaa joiden kanssa lenkkeiltiin ratojen jälkeen. Vielä kun kaksi seurakaveria nappasivat mini2 ja maxi2 nollavoitot niin olihan se onnistunut päivä.



"Kyl mie juoksin iha hitoksee!"

Jätettiin tiistain ohjatut iltatreenit väliin ja käytiin päivällä vinttikoirapoikien kanssa yhteistreeneissä. Takaakiertoja ja putki-kontakti -erottelua:

Hyvin meni ja Ira oli huippuinnoissaan. Linkissä video yhdestä vedosta, näkyy ainakin FB-kavereille.

Seuraava koitos on maaliskuun alussa Lappeenrannassa. Siihen asti treenatan nyt sitten vauhtia. Onneksi ehditään vielä yhteen sannankin tässä ennen kisoja : )

Talvi(kilpa)varustelu

Talvi tuli lopulta kohisten ja mekin päästiin toteuttamaan suunniteltuja hankilenkkejä ja kävelyitä meren jäällä. Niitä ole kyllä ikäväkin jo! Pieniä muutoksia ja säätöjä jouduttiin tekemään sekä ruokaan että muuhun "tukitoimintaan", voisi sanoa että talvi yllätti koiranomistajat mutta melko pienellä korjausliikkeellä päästiin tilanteeseen että harratetaan ja elellään keleistä riippumatta aivan samalla tavalla kuin ennenkin. No mitä me sitten tehtiin, kun huoneilma kuivahti, kelit kiristyivät ja koirat oireilivat?

1) Vaatteet

Minä vaatetan koiriani turhaan ja olen siitä ylpeä. Koirilla on aina takit tai paidat päällä, kun ne joutuvat odottelemaan vuoroaan tai lämmittelemään/jäähdyttelemään ulkona kelissä jossa minä en tarkene ilman takkia. Hyvin istuvista vaatteista ei ole haittaa (muuta kuin kanssaukoilijoiden vinot hymyt, jos niistä haluaa itseensä ottaa) kuin omistajan vaiva, kylmänä liikkumisella koiran saattaa hajottaa. Ennemmin olen liian varovainen kuin maksan oppirahat lääkärille : )

Iralla on yksi toppatakki yli muiden, Hurtta Ultimate. Arvoin pitkään tämän ja Back on Trackin välillä ja lopulta päädyin tähän sen hieman halvemman hinnan ja omaan makuuni parempien materiaalien vuoksi. Takki suojaa kaikki isot lihakset muttei häiritse koiran liikkumista. Tämä on se The Vaate joka meillä on treeneissä mukana loppusyksystä alkukevääseen, heti kun keli alkaa lähennellä nollaa, on tuulista ja sateista. Lenkeille takki laitetaan päälle vasta kun keli on oikeasti napakka, esim. -15 astetta ja tyyntä tai -10 ja tuulista.

 

Takkimallia potuttaa kun pitää sisällä keekoilla vaatteet päällä

Judolla vastaava lämmittelyvaate on DG Outdoor Top Shirt lämpöpaita, jota pidetään hihnalenkeillä aina kun keli on kylmä ja märkä. Paidan alaosankangas hylkii lunta ja hieman vettä, ja reissuissa on helpompaa riisua koiralta märkä paita ja kääriä lämpimään kuin yrittää lämmitellä läpimärkää mäyristä. Tarvittaessa kunnon pakkaskeleillä päälle kiskaistaan vielä vanhanmallinen Hurtan toppatakki, jolloin lämpöpaita toimii "alusvillana" ja takki päällivaatteena.

 

Poolopaitakiitäjä

2) Ruoka

Kylmä kuluttaa. Pakkaskeleillä nestehukka ja vähärasvainen ruoka ovat yhtä isoja ongelmia kuin helteelläkin. Pieni kerros läsää suojelee koiraa palelemiselta tehokkaammin kuin mikään mantteli. Sama määrä liikuntaa kuluttaa ja kuivattaa koiraa tehokkaammin kuin välikaudella. Meillä oireiltiin lievänä kramppailuna, laihtumisena, hilseilynä ja anturoiden halkeiluna. Ratkaistiin tilanne lisäämällä ruokaan sekä rasvaista lihaa että öljyjä. Myös juomiseen kiinnitettiin huomiota ja päiväruokaan lisättiin tarvittaessa maustamatonta jogurttia, piimää tai kädenlämpöistä vettä lisäämään nesteen määrää. Etenkin Ira on heikko juomari ja herkästi pääsee liian kuivaksi, jos liikunta yhtäkkisesti lisääntyy.

Normiruoka koostuu meillä tällä hetkellä lihasta (vaihtelevasti jauhelihat, palalihat ja kalapalat kuten pakasteseiti), kasviksista (parsakaali) ja sisäelimistä (maksapalat). Kokeiluun on tulossa Vauhti-Raksun omasta sarjasta Siivekäs ja Lihakas -valmispötköt.



Rasvaista ankan jauhelihaa pakasteharkkona.

Öljyseoksen ainesosat, jokaista 1/3 pulloon ja annos noin 5 ml per koira.
Kovalla pakkasella Judo saa lisäksi noin 0,5 dl rypsiöljyä päivittäin,
koira pysyy hyvässä lihassa ja iho hiseettömänä vain rasvalisällä.

Lisäksi koirat saavat purkista:

Scitec on yksi ihmispuolen hinta/laatusuhteeltaan hyvistä tuotteista, maku- ja lisäaineettomina sopivat paremmin kuin hyvin koirille. Iso plussa myös avattavista jauhekapseleista (mm. gluko, MSM ja D3)

Iralle menee kokeilunomaisesti glukosamiini ja MSM nyt kuurina koko kevättalven. Iralla on takajalkojen varpaissa hieman löysyyttä ja etupää jumiintuu agilityssä herkästi. Ajattelin ottaa varman päälle ja lisätä samoja aineita ruokaan kuin mm. koirien agility-erikoisruissa sekä nivel- ja sporttilisissä ja -öljyissä on mukana. Tee se itse -ihmisenä en teitenkään voi ostaa valmista ratkaisua vaan kokeilen ja sovellan...

Sinkkiä koirat saavat jatkuvana kuurina, noin puolet tarvittavasta sinkin määrästä tulee lihasta ja loput purkista. Kalkvita täyttää kalsiumin päivittäisen tarpeen silloin kun päiväruokaan ei kuulu luita missään muodossa.

Näillä eväillä meillä juostaan ja temutaan terveinä vuoden ympäri. Pieniä haasteita koirien ruokintaan tuo Iran taipumus kerätä kiloja ja herkkyys korvahiivaan, sekä Judon taipumus laihtua ja kuivahtaa herkästi.

Lumipallona luokses pompin - Hankijuoksua pitkäkarvalle

Eilen päästiin ensimmäistä kertaa nauttimaan lumihangesta kuntoilumielessä. Vaikka kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa menivätkin pieleen (unohdin että hiihtäjillä on yksinoikeus pururatoihin talvella ja plussa-asteet ovat nostaneet vettä jäälle niin ettei sinne päässyt uimatta) niin saatiin pienet kotikutoiset jumpat aikaiseksi. Judo-raukka joutui tyytymään vain fleksin mittaisiin kirmauksiin mutta Ira sai lipattaa koiranmittaisen kepin perässä umpihangessa. Nuoskalumessa hyppiminen on paitsi raskasta, myös melko "tarttuvaa" - ei mennyt hirveän kauaa kun Iralla oli kainaloissa pesäpallon kokoiset paakut. Heiteltiin kuitenkin niin kauan kun Iralla into pysyi ja sukelsi hankeen kuin supermies. Kotona sulateltiin pienemmät paakut eteiden matolla luuta syöden...

Judo on hupaisa tapaus, ilmeisesti kevät tuo uutta juoksua tullessaan. Koira vaikuttaa menettäneen huumorintajunsa ihan lopullisesti ja mielialat ailahtelevat ääripäissä. Yhtenä hetkenä se rakastaa ja nyhjää kainalossa, seuraavana se jäytää jalkaa ja tiuskii kiukuspäissään. Voi pientä teinimakkaraa kun elämä on raskasta...

Hurjimus seisoo pesäpallot kainalossa ja herneitä varpaiden välissä...

Mielialat heittelee, rakastetaan ja riiviöidään

2.2. Ojanko - hiihtelyä ja höntsäilyä

Videoevidenssiä on, lisäilen ne tarkempia analyysejä varten myöhemmin.

Kisat meni harmillisesti nokilleen. Ekalla radalla lähdössä tapahtui "jotain" ja Ira hukkasi pari sekuntia hiippailemalla ihan väärään suuntaan. Loppurata meni aivan täydellisesti mutta alun hidastelu pilasi kokonaisuuden. Yliajalle mentiin.

Toisella radalla viritin koiraa kovasti ennen rajaa ja lähdettiin yhtä aikaa, Iralla katosi keskittyminen ja joudun rähähtämään sille pari kertaa kun se höntsäili aivan omiaan. Täytyy katsoa videolta että ohjasinko sitä ohi hypystä vai meinasiko se lähteä laittamaan ratahenkilökuntaa herran kuriin :D... Toisella radalla oli lopussa samanlainen kuvio kuin Sannan koulutuksessa ja se meni aivan täydellisesti, olen siitä todella ylpeä!

Täytyy sanoa että tuo 3,4 m/s on etenemä johon ei päästä kuin harvoin. Tosin ei olla tämän ongelman kanssa yksin, kun tulostaulua katsoo... Ajat oli tiukat ja mm. medeillä oli ongelmia saada yhtään koiraa aikoihin (sama etenemä & ihanneaika).

Tulokset kopioitu osoitteesta: http://www.bat-ry.fi/fi/fi_6_1.html?&Id=1391368205.html#T12

A agilityrata, mini 2, kello 17:10, tuomari 575799, koirakoita 14, ihanneaika 44 s, enimmäisaika 80 s, eteneminopeus 3,4 m/s

Sija	Nro	Rotu	Nimi	Virallinen nimi	Ohjaaja	Seura	Aika	Nopeus	AV	RV	Tulos	Muuta
1	323	borter	Pipo	Heathberry's Storm Warning	Annika Norrgård	BAT	38,09	3,94	-5,91	0	-5,91	LUVA, SERT
2	359	mittel	Milo	Mintgarden's Lawrencium	Niina Murisoja	HSKH	44,05	3,40	0,05	0	0,05
3	321	bicfri	Touho	Sempre Libera Born In A Hurry	Minna Juustovaara	LEVEK	44,69	3,36	0,69	0	0,69
4	322	jackru	Ellie	Walking Disaster's Tombli Boo	Essi Nakari	KSSK	45,07	3,33	1,07	0	1,07
5	329	borter	Maisa	Junipermoor's Odi Et Amo	Marjaana Salo	BAT	45,71	3,28	1,71	0	1,71
6	327	pitmäy	Ira	Käpälämäki Yön Ystävä	Anna Rikkinen	A-KOT	46,83	3,20	2,83	0	2,83
7	325	jackru	Adam	Sarotiinan Adam	Jari Parkkinen	HSKK	38,29	3,92	-5,71	10	10
8	332	shelam	Prinssi	Pikkuprinssi	Suvi Kaipainen	I-HAH	43,68	3,43	-0,32	10	10
9	320	parson	Sinni	Tupla-Täplän Ikkunaprinsessa	Simo Kerkelä	IMPHA	46,03	3,26	2,03	15	17,03
	318	parson	Yojo	Bravefellow Yolanda	Marika Turkia	KSSK					HYL
	319	kleins	Devi	Devi Vom Haus Kring	Hanna Downton	JAU					HYL
	324	borter	Jurri	Flagstones Happy Hooligan	Kirsi Saastamoinen	BAT					HYL
	330	wecope	Saffi	Suukkosuun Forever Gold	Eevaliisa Takalahti	HSKH					HYL
	331	jackru	Veeti	Jack Lee Columbo	Sini Grönberg	KAT					HYL
	326	shelam	Tipi	Nappulavaaran Ilma	Satu Tuominen	JAU					POIS
	328	shelam	Ramses	Sensusan Pin Code	Sari Juva	HAU					POIS

B agilityrata, mini 2, kello 17:35, tuomari 575799, koirakoita 11, ihanneaika 46 s, enimmäisaika 90 s, eteneminopeus 3,4 m/s

Sija	Nro	Rotu	Nimi	Virallinen nimi	Ohjaaja	Seura	Aika	Nopeus	AV	RV	Tulos	Muuta
1	325	jackru	Adam	Sarotiinan Adam	Jari Parkkinen	HSKK	37,14	4,20	-8,86	0	-8,86	LUVA, SERT
2	322	jackru	Ellie	Walking Disaster's Tombli Boo	Essi Nakari	KSSK	46,14	3,38	0,14	0	0,14
3	321	bicfri	Touho	Sempre Libera Born In A Hurry	Minna Juustovaara	LEVEK	50,99	3,06	4,99	0	4,99
4	332	shelam	Prinssi	Pikkuprinssi	Suvi Kaipainen	I-HAH	42,17	3,70	-3,83	5	5
5	318	parson	Yojo	Bravefellow Yolanda	Marika Turkia	KSSK	42,35	3,68	-3,65	5	5
6	330	wecope	Saffi	Suukkosuun Forever Gold	Eevaliisa Takalahti	HSKH	45,25	3,45	-0,75	5	5
7	329	borter	Maisa	Junipermoor's Odi Et Amo	Marjaana Salo	BAT	48,74	3,20	2,74	5	7,74
8	327	pitmäy	Ira	Käpälämäki Yön Ystävä	Anna Rikkinen	A-KOT	61,03	2,56	15,03	5	20,03
	319	kleins	Devi	Devi Vom Haus Kring	Hanna Downton	JAU					HYL
	320	parson	Sinni	Tupla-Täplän Ikkunaprinsessa	Simo Kerkelä	IMPHA					HYL
	359	mittel	Milo	Mintgarden's Lawrencium	Niina Murisoja	HSKH					HYL
	323	borter	Pipo	Heathberry's Storm Warning	Annika Norrgård	BAT					POIS	Siirto 3lk
	324	borter	Jurri	Flagstones Happy Hooligan	Kirsi Saastamoinen	BAT					POIS
	326	shelam	Tipi	Nappulavaaran Ilma	Satu Tuominen	JAU					POIS
	328	shelam	Ramses	Sensusan Pin Code	Sari Juva	HAU					POIS