Viimeisimmän päivityksen jälkeen olemme ehtineet treeneihin kahdesti. Iran into on ollut noususuuntaista ja vauhtia löytyy. Osa esteistä menee vähän roiskis-paiskis ja viime kerralla ei edes treenattu keppejä, menimme kivaa ja sujuvaa hyppyrataa. Ira osaa hienosti jo katsoa selkeät linjat eikä jokaisesta hölmöstä askeleestani erehdy reitiltä, mutta ottaa ohjausta kuitenkin paremmin kuin aiemmin. Ennen se lukitsi esteen tähtäimeen ja meni sen vaikka mitä tekisi, mäyrikseen ei ole ohjelmoitu toiminnon keskeytystä... :-)
Kuluva viikko on mennyt pienen huolen saattelemana, sain Iralle tälle päivälle hierojan. Selkä on ollut pinkeänä jo viime viikonlopusta ja tällä viikolla se on vaikuttanut selvästi liikkumiseen, jalat eivät nouse riittävästi eikä tahti pysy esim. rappusissa. Ei mitään vakavaa mutta uutta meille, joten pistäähän se vähän huolestuttamaan.
Onneksi tämä oireilu ei tullut tyhjästä vaan tiedän tasan mistä, nimittäin pyykkikorista. Ira oli onnistunut tunkemaan itsensä lauantai-aamuna sängyn päädyssä olevaan Ikean kolmiosaisen pyykkipussin reunimmaiseen pikkupussiin nukkumaan. Pystyasennossa. Koko paino selän päällä. Kolme hiivatin tuntia! Ira tuli moikkailemaan meitä aikaiseen aamulla ja sai luvan jäädä huoneeseen mutta käskyn poistua sängystä (johon ei ole muutenkaan mitään asiaa ilman erillistä lupaa), jolloin se on ilmeisesti loikannut jalkopäästä suoraan pyykkikoriin... Siellä se nukkui tyytyväisenä kun nousin sängystä. Kökötti kuin istuva mangusti.
Toivotaan että hieronta auttaa ja pääsemme huomenna treenaamaan, otetaan sitten kentällä rauhallisesti. Viikon päästä on seuran mestaruuskisat ja täytyyhän siellä käydä kokeilemassa mikä vire on. Jospa alkuvuodesta sitten oikeille kisakentille...
