Sannan koulutus 16.11.

Lauantai-aamu kului vähän erilaisten treenien merkeissä, päästimme pitkästä aikaa Sannan koulutukseen. Sanna oli varannut meille radan jossa oli taas juuri sitä mitä me tarvittiinkin: Nopeita käännöksiä sekä valssiharjoitusta ohjaajalle. Myös radan lukuun ja omiin ohjauslinjoihin piti taas kiinnittää erityishuomiota.

Alku oli simppeli ja helppo, lähdimme yhtä aikaa ykköshypyltä ja koira ohjaantui kauimmaiseen päähän putkea hyvin. Seuraavalle hypylle tiukka kulmaus onnistui hyvin, kun muisti jäädä oikeaan kohtaan seisomaan (putken ns. väärän pään paikkeille) ja jalat oikeaan suuntaan eli kohti seuraavaa putkea. Vitosputken jälkeen hypylle takaaleikkaus (joka kääntää tehokkaasti hypyn jälkeen). Olisin tehnyt 7 ja 8 väliin takaaleikkauksen mutta Sanna suositteli hyvin etenevää valssia jossa liu’utaan pois koiran tieltä, silloin koiranvauhti pysyy tasaisena ja se todennäköisemmin juoksee puomin kovempaa, kun sen takana ei tapahdu mitään ”ylimääräistä” koiran ollessa puomilla. Valssi toimi loistavasti.

Puomin päässä saatoin koiran melko pitkälle ja nappasin sen kontaktilta oikeaan käteen, kävin heittämässä esteen yli ja nappasin ohjauksen vasempaan käteen. Ensimmäisellä kerralla olin itse juossut liian pitkälle saattamaan ja Ira oli hypännyt turhaan pitkän loikan, jota joutui sitten turhautuneena korjailemaan itsenäisesti. Kymppihyppy normaalisti, yksitoista kauemman siivekkeen takaa eli ”yläkautta” jotta koira saa mahdollisimman suoran linjan hypyltä puomille. Vasemmalla kädellä saatto siivekkeelle sekä takaa-käsky, välittömästi valssaten pois alta jolloin koira jää oikeaan käteen ja saa hyvän kulman puomille.

Puomin jälkeen takaa-käsky ja omien jalkojen linjaus kohti siivekettä ajoissa.  13-hypyltä eteenpäin loppurata olikin melko ovela, olin tyytyväinen siihen että tajusin kyllä mitä kannattaisi tehdä, vaikken oikeasti osannutkaan ilman apua niitä ohjauskuvioita toteuttaa… 14- ja 15-hypyillä pääsin (jouduin!) pitkästä aikaa käyttämään jo hylkäämääni perus-pyörityskuviota eli ohjaus pysyy samassa kädessä ja minä joudun pyörimään koira nenän edessä säilyen. Tämä temppu ei ole koskaan ikinä onnistunut, pyrin aina käännöksissä kääntämään selän jotta Iralla pysyisi vauhti päällä. Onnistuneen pyörityksen avain onkin liikkeessä pysyminen, periaatteessa Iran kaltaisen koiran kanssa kannattaa pysyä koko ajan ohjauksessa askeleen edellä ja liikkua pois sen alta. Koiraa ei kannata jäädä odottamaan vaan luottaa että se oikeasti hyppää sen hypyn mikä sille on näytetty, vaikka itse liikkuisit jo eteenpäin. Ei pysähtelyä ja ehdottomasti ei kyyristelyä koiran päälle. Ja sehän toimi! Ihan mahtavaa, tämä ei ole onnistunut ikinä!

17-putkesta eteenpäin oli hauska kuvio, pohdin itse radan toteuttamista näin ja oli kiva huomata että olin tajunnut idean oikein. 17-putki ohjataan vasemmalta puolelta, jotta muurille ohjaaminen onnistuisi. Eli koira putkeen, jo ennen putken mutkaa hyppy-käsky ja kova spurtti ohjaamaan koiraa hypyltä muurille. Muurin jälkeen askel-kaksi ohjausta vastakädellä. Meidän tapauksessa omaa askellusta ei ollut välttämätöntä muuttaa mutta ohjaajan takia opeteltiin myös versio jossa käännähdetään askeleen ajaksi vasen kylki kohti koiraa ennen tuota 20-hyppyä. Oikealla kädellä ohjaus hypylle ja nopea puolivalssi hypyn siivekkeeltä, jossa koiran nenä napataan vasempaan käteen ja koira keilataan putkeen. 18-21 oli erittäin hyvä rytmitysharjoitus ja oikein onnistuessaan oli melko hieno ohjattava.

Todella onnistunut ja oikea hyvän mielen koulutus. Tuli sellainen olo että jo jotain osaakin (jopa minulle vaikeat valssit onnistuivat ensimmäisellä kertaa kohtalaisesti ja toisella kertaa hyvin) ja oma radanlukutaito riitti keksimään järkevät ohjauslinjat, vielä kun riittäisi varmuus myös noudattaa niitä ilman että joku ”nyökkää hyväksynnän” niille. Myös palkkaamisesta tuli hyvä muistutus, Ira alkaa ns. perseilemään ja tekee mitä tekee heti kun palkkausväli alkaa venyä. Palkan saatuaan on taas todella motivoitunut hommasta.

Viikkotreenit, saksalaista ja jaakotusta

Pitkästä aikaa myös treeniratapäivitys. Käytiin eilen treenaamassa Matin opastuksella rataa jossa oli juuri sopivasti ohjattavaa, tiukkoja käännöksiä ja hyviä ansoja. Harmillisesti ohjaajalla itsellään ei pysynyt pakka kasassa ja unohdin radan useampaankin otteeseen. Kyllä keljutti. Mutta nakki oli pätevä ja sillä oli huippukivaa.

Rata alla:

Alun lähtö putkeen asti oli silkkaa rallia, putkelta kepeille ohjasi asettumalla oikea kylki kohti putken ulostuloa keppien oikealle puolelle. Kutsuin koiraa putkelta, otin oikealla kädellä hallintaan ja vippasin vasemmalla kepeille. Sijoittuminen oli just oikea, Ira tajusi heti kepit ja sujahti oikeaan väliin. Ohjasin kepit oikealta, keppien päähän valssi ja seiskahypylle. Heitin seiskalta kasille kääntämällä selän samalla ja vaihdoin ohjauskäden vasemmaksi (tämä taisi olla muuten jaakotus). Hypyt irtosi hyvin, putkesta putkeen olisin saanut paremman ohjauksen jos olisin juossut ihan 12-putken viereen kutsumaan, nyt tuli pikkuinen lenkki ja hiekka vähän pöllähti putkien välissä. Hypyn jälkeen käsi alas ja kohti A:ta. A:n jälkeen hukkasin radan ihan täysin ja piti palkata koira ja vähän kasailla ajatuksia… A:lta olin suunnitellut vaihtavani ohjauksen valssilla oikeaan käteen, linjaan 15-hypylle käännöksen hypyn jälkeen vekkaamalla ja muurille mennään takaa-käskyllä. Käytännössä kuitenkin paremmaksi ratkaisuksi tuli pitää ohjaus A:lta vasemmassa kädessä, leikata takaa hypylle (joka viestittää koiralle tehokkaasti heti terävän käännöksen hypyn jälkeen), oikealla kädellä ohjaus muurin takaa ja taas selän kääntö ja ohjauskäden vaihto vasemmaksi. Rengas meni ongelmitta, hypylle 19 tarjosin vähän vastakkaista ohjauskättä ja tässä-käskyä vahvistamaan ettei hyppyä mennä takaa. Hypylle taas selänkääntökäännös ja nyt ohjaus samassa kädessä ja käsky puomille.


Iloiset treenit (ohjaajan hatarapäisyydestä huolimatta) ja sopivassa suhteessa rallitusta ja päänvaivaa. Koirassa näkyy jo vähän turnausväsymys, taitaa keskiviikko mennä nyt ihan palautellessa että jaksaa taas loppuviikosta viipottaa.

Kisaraportti Hyvinkää 10.11.2013 - Tuplanolla!

Viime sunnuntai vietettiin agilityn parissa aamusta iltaan. Ajeltiin yhdessä Maijan ja Pontuksen & Lolan kanssa Hyvinkään koiraurheilukeskukseen JAU:n kisoihin. Tuomareina toimi ykkösillä Harri Huittinen ja kakkosilla Anne Huittinen. Naureskeltiin mennnessä että tätähän sen koiraharrastuksen juuri kuuluukin olla, lähdetään aamulla pimeässä, tullaan kotiin illalla pimeässä ja koko päivä ollaan keinovalaistussa sisätilassa... No, naureskelu muuttui lähinnä kiittelyksi matkalla kun tuuli yltyi ja vettä tuli vaakatasossa. Eipä tällaisella kelillä muuta voi harrastaakaan kuin hallilajeja.

Hyvinkään koiraurheiluhalli on jännä paikka. Ulkonäkö ei ole kovin uljas mutta sisällä on hyvälaatuinen keinonurmimatto ja todella paljon tilaa. Sisälle olisi mahtunut ongelmitta kaksi rataa yhtä aikaa. Lämmittelyalue oli todella reilu sisältäen mm. hyppyjä, kepit, renkaan, puomin ja putkia. Lämmittelyalueen vieressä oli hyvin tilaa häkkiparkille. Samoin kahvio pitkine pöytineen oli tilava. Parkkipaikka oli savimaasta johtuen melkoista liejua sateen jälkeen mutta onneksi sisällä mahtui lämmittelemään, ulkona tarvitsi käyttää vain pikkuasioilla.

Olimme paikalla hyvin ajoissa sillä ykköstin kisat alkoivat aamusta ja kakkosten vasta pitkältä iltapivästä. Jo ennen lähtöä arvelimme että aikataulu on liian löysä ja sitä joudutaan kiristämään turhan odottelun välttämiseksi. Lopulta radat alkoivat järjestelmällisesti sen 15-30 min etuajassa. Osalle ykkösten kilpailijoista tämä tuli hieman yllätyksenä mutta kaikesta selvittiin korkeintaan sydämentykytyksillä. Harri on mukava ja nauravainen tuomari jonka rento ote kyllä sulattaa turhan jännityksen kilpailjoista. Ira nukkui lainahäkissä koko aamun ja oli reipas kuin partiolainen! Jännäsin hieman miten odottelu vaikuttaa vireeseen, ei ainakaan negatiivisesti. Ihan kuin olisi koira napattu laturista irti kun otin sen häkistä, sähikäisessä oli intoa mutta ekana piti päästä syliin ja pesemään mamin naamaa. Eli innokas mutta positiivinen ja rento vire. Ekalle radalle lähdinkin satavarmana siitä että tästä tulee kivaa, meni itse ohjaus miten meni.


Hyppyrata F: http://www.youtube.com/watch?v=cGuyXUXn18U

Hyppärin alku oli hauska ja helppo, jännäsin miten Ira menee vieraan pussin (pussin kangas oli kiiltävää ja kevyttä nailonia, eikä edes musta) joten pussilla pysähdyin vielä kutsumaan sitä vähän extrana ettei se vaan heitä pussissa uukkaria ja lähde takaisin. Eihän se lähtenyt, vaikkei täysiäkään mennyt, ja minun turha varmistelu söi taas aikaa. Takaakierrot ovat meille helppoja ja vienti hypyltä renkaalle meni valssaamalla niin kuin sen suunnittelinkin. Mutta taas rengas meni väärästä kohtaa läpi, olikohan minulla taas käsi liian suorana ja RRRENGAS käsky myöhässä? No, otettiin rengas uudestaan oikein vahvalla käskyllä ja sitten eteenpäin. Keppikulma oli haastava muttei mitään mitä ei oltaisi treenattu. Keppien jälkeen meille vaikea putken "väärään päähän" ohjaus joka meni yllättävän nappiin mutta kentän takaosassa Iralla meni nenä maahan. Siellä oli nurmessa "jotain" sillä useampikin koira sekosi konseptissaan samassa kohdassa. Pienellä kannustuksella Ira spurttasi pituudelle vauhdin ja jatkoi suorittamista. Putken jälkeen vauhtia oli taas normaalisti ja minun ohjaus vähän löysää, joten putken jälkeinen hyppy johti piiitkään kaareen ihan väärään suuntaan. Hyvin Ira kuitenkin korjasi ja sai hyvän linjan ja ponnistuksen okserillekin. Maaliin tultiin tuloksella 15,68 ja sijoitus 7.

Agirata E: http://www.youtube.com/watch?v=tsrdcuK8sjg

Ensimmäisen agiradan ohjauskuvio muurilta puomille oli ihan levällään vielä siinäkin kohtaa kun tuomari vihelsi pilliin. Olin treenannut rataantutustumisessa kolme eri kuviota enkä osannut yhtään päättää mitä teen ennen kuin tiedän millaisella vauhdilla koira lähtee. Ja vauhtiahan oli melko tavallisesti joten valitsin 3. ja 4. esteen väliin persjätön. Hirmuiseen vauhtikiitoon olisin valinnut takaaleikkauksen ja täyteen etanameininkiin/tuomarinkuikuiluun/esteellekarkaamiseen valssin. Puomille voi aina takaaleikata, kontaktit vetää kuin magneetti. Puomin halusin ohjata ehdottomasti vasemmalta sillä halusin ohjata renkaalle ihan perille asti (juu, menin ja ns. suoritin sitten itse sen esteen, tietoinen valinta) ja siitä sitten vetää vasemmalle seuraavalle hypylle. Hypyiltä keinulle ja keinulta putken päähän oli helppo linja, putkesta kepeille taas melko haastava. Onneksi muistin Sannan koulutuksista pienen kikan ja jättäydyin niin että linjaan koiraa ensimmäiseen keppiväliin mutten blokkaa näkyvyyttä kepeille. Vaikeahan sitä on hakea oikeaa estettä jos sitä ei näe? Loppu menikin ihan rallatellen, Ira kuunteli niin hyvin ettei muurin jälkeinen tiukka käännös edes huolestuttanut. Raipati rai maaliin, tuloksella -4,98 ja sijoitus 8.

Agirata D: http://www.youtube.com/watch?v=Wb6VKRBlX54

Viimeinen agirata starttasi alkuillasta ja takana oli pitkä päivä. Mietin miten pysyy pakka kasassa ja riittääkö vauhtia - kummallakaan! Ira oli hirveän innoissaan ja alkupätkä oli kuin meille tehty, hyppyjä ja heti ihana kontakti näkyvissä. Puomin takana olevat hypyt menivät hienosti ja vähän jo tuli kiire ehtiä valssaamaan ennen keinua (videossa A:n takana piilossa) kun Ira tulla rallitti. Keinulta putkelle ja kepeille oli taas samat kulmat ja tuttua huttua, annoin Iran hakea itse keppien sisäänmenon ja annoin sille tilaa enkä ryysinyt päälle. Sinne sujahti. Kepeiltä saatiin hyvä vauhti pituudelle ja olin varma etten saa/ehdi ohjaamaan oikeaa putken päätä valssaamalla mutta se tuntui radalla niin oikealta ratkaisulta etten edes ajatellut muuta. A:lle lähdettiin yhdessä ja A:n takana olevalle hypylle Ira kääntyi hienosti täyskäännöksen. Muurin ohjeuskuviota en ollut päättänyt vielä etukäteen mutta koska näytti siltä että ehdin valssaamaan niin valssasin. Kyllä kannatti. Maaliin tuloksella -8,12, sijoitus 2. ja LUVA.

Äärettömän positiivinen ja mukava reissu kaiken puolin, hyviä ratoja ja onnistumisen tunteita. D-rata on tähän mennessä ollut paras kisarata joka on koskaan yhdessä juostu, koira oli 100 % kartalla ja luki ajatuksetkin. Ihan mahti fiilis!

Kisaraportti Ojanko 27.10. - Rumpalikani jäällä

Syksyn kausi kakkosissa startattiin Ojangossa mitä parhaimmassa seurassa! Olipa mukava nähdä Ottiliaa ja Zolaa radalla ja vaihtaa kuulumisia lenkeillä. Koirat saivat bonuksena kisojen jälkeen juosta rallittaa pitkin metsäpolkuja peräkanaa.

Ojangon ulkoilumaastot ovat muuten aivan omaa luokkaansa. Polkuja, kuntorataa, metsäteitä, you name it.

Sitten ne radat. Kaksi ensimmäistä olivat agilityratoja, Asko Jokisen käsialaa. Molemmista löytyi samoja elementtejä, tiukkoja käännöksiä, U-käännöksiä kontakteilta sekä tiukka aikaraja.

Agilityrata A: http://www.youtube.com/watch?v=cDsYhqEKoVw

Alku lähti ihan OK, jännäsin hieman tuota rengasta ja Irakin siinä hetken steppasi. Hypyn jälkeen keinulle ihan kohtuuhyvällä käännöksellä mutta keinun jälkeen en tarpeeksi tiukasti viestittänyt mihin mennään ja koira nappasi oikeaan käteen. Nyt kun asiaa mietin niin hittolainen, näinhän minä olen sen opettanut: joka kerta kun on ollut kontaktilta U-käännös niin olen ottanut sen samaan ohjaavaan käteen. No, pienen härdellin jälkeen koira hypylle ja A-esteelle. Putkille lähetykset sekä toisen putken jälkeinen persjättö menivät todella hyvin (minun ohjauksiksi siis) ja puomille mentiin ihan voittajafiiliksellä. Puomilta hypylle toin reilulla kaarella (piti vekittää nätisti mutta mitä tein - vedin koiran ihme S-linjalle mutkittelemaan) ja samoin kepeille tein tilaa reilusti (liikaakin) jotta kulma olisi helppo. Keppien jälkeen vielä tiukka kurvaus viimeiselle hypylle. Nollahan se oli mutta reilulla yliajalla.

Agilityrata C: http://www.youtube.com/watch?v=d8c1N_oBhaw

Vauhtia oli nyt kovasti enemmän (kuten lähdössäkin näkyy) ja alun suoralinjaisuus oli ihan mahtavaa ja Iran mieleen. Hetken aikaa näytti jo että toinen nollahan siitä tulee. Puomilla keskityin tuomaan koiran kontaktille mutten kertonut sille lainkaan että kohta käännytään!! Sinne se paineli suoraan, koitti jarruttaa, liukastui, ja kirmasi takaisin puomille. Nurmessa taisi olla tavallista liukkaampi kohta koska koira rönyää siinä vielä uudelleen ennen maalilinjaa... En halunnut pilata virettä huutamalla kitapurje lepattaen vaikka väärän radan olisi ehkä saanut sillä korjattua, moka oli minun ja siinä oli menetetty jo aikaa sen verran ettei oltaisi enää nolla-aikoihin päästykään. Huikkasin koiran alas puomilta ja jatkettiin iloista menoa. Putken jälkeiset hyppyjen pyöritykset menivät yllättävän hyvin, vaikka minä taas seison vain paikoillani... Sitten vaan hurjilla kehuilla ja isoa lujaa maaliin, namia naamaan ja kehuja. HYLlyhän se sieltä tuli.


Kolmas rata oli Esa Muotkan hyppyrata ja varmasti yksi hauskimpia ratoja joita olen koskaan päässyt juoksemaan kisoissa.

Hyppyrata B: http://www.youtube.com/watch?v=d-sY9_w8AV8

Alku lähti hyvin vaikka melko pian huomasin että tämä "vessojen päädyn" uusittu nurmi on melko liukas. Putken jälkeinen siivekkeen kierto oli todella laiskasti ohjattu ja koira laskeutui huonosti. Putkesta tuli hyvä vauhti kepeille josa Ira suureksi kauhukseni liukastui. Ei muuta kuin alusta. Iralla on "paha tapa" pujotella innoissaan takaisinkin päin ja koska nolla oli jo menetetty niin annoin sen mennä koska kepit ovat nykyään niiiiiin superkivat. Ja halusin saman tien nähdä pujotteleeko se nätisti vai sattuiko liukastuminen selkään. Otettiin pujottelu alusta, siitä putkeen ja hypyille. Toisen hypyn takaakierto taisi livetä vähän kauas (ei videolla oikein näy) kun oma keskittyminen ja ohjaus vähän herpaantui liukastumisen takia. Voisi sanoa että karkasi melkein tunteen puolelle. Putken jälkeen olin auttamattomasti myöhässä ja Ira kynti vähän matkaa pitkin nurmea naamallaan. Hetken aikaa näytti siltä että kohta ollaan molemmat turvallaan nurmella kun edes nappulakengät eivät pitäneet alustalla... Taisin siinä välissä huutaa tuomarillekin jotain kommenttia aiheesta, tosin se taisi tulla osana naurunremakkaa joten ehkä tuomari ei siitä harmistunut. Loppumatka meni melkein kuin elokuvissa, paitsi rengas. Mulla oli ilmeisesti käsi liian suorana ja rengas-käsky tuli myöhässä, Ira katsoi kehikon alaosan olevan kuin hypyn rima ja hyppäsi kuuliaisesti siitä. Ei muuta kuin korjaamaan ja maaliin. Tuloksena HYL.

Ei tullut glooriaa mutta tuli uutta opeteltavaa. Täyskäännökset kontakteilta sekä erilaiset pohjamateriaalit nyt ainakin. Ensimmäistä voi treenata omalla hallilla mutta toista varten ei auta muuta kuin kisata, kisata ja kisata.