Syksyn kausi kakkosissa startattiin Ojangossa mitä parhaimmassa seurassa! Olipa mukava nähdä Ottiliaa ja Zolaa radalla ja vaihtaa kuulumisia lenkeillä. Koirat saivat bonuksena kisojen jälkeen juosta rallittaa pitkin metsäpolkuja peräkanaa.
Ojangon ulkoilumaastot ovat muuten aivan omaa luokkaansa. Polkuja, kuntorataa, metsäteitä, you name it.
Sitten ne radat. Kaksi ensimmäistä olivat agilityratoja, Asko Jokisen käsialaa. Molemmista löytyi samoja elementtejä, tiukkoja käännöksiä, U-käännöksiä kontakteilta sekä tiukka aikaraja.
Agilityrata A: http://www.youtube.com/watch?v=cDsYhqEKoVw
Alku lähti ihan OK, jännäsin hieman tuota rengasta ja Irakin siinä hetken steppasi. Hypyn jälkeen keinulle ihan kohtuuhyvällä käännöksellä mutta keinun jälkeen en tarpeeksi tiukasti viestittänyt mihin mennään ja koira nappasi oikeaan käteen. Nyt kun asiaa mietin niin hittolainen, näinhän minä olen sen opettanut: joka kerta kun on ollut kontaktilta U-käännös niin olen ottanut sen samaan ohjaavaan käteen. No, pienen härdellin jälkeen koira hypylle ja A-esteelle. Putkille lähetykset sekä toisen putken jälkeinen persjättö menivät todella hyvin (minun ohjauksiksi siis) ja puomille mentiin ihan voittajafiiliksellä. Puomilta hypylle toin reilulla kaarella (piti vekittää nätisti mutta mitä tein - vedin koiran ihme S-linjalle mutkittelemaan) ja samoin kepeille tein tilaa reilusti (liikaakin) jotta kulma olisi helppo. Keppien jälkeen vielä tiukka kurvaus viimeiselle hypylle. Nollahan se oli mutta reilulla yliajalla.
Agilityrata C: http://www.youtube.com/watch?v=d8c1N_oBhaw
Vauhtia oli nyt kovasti enemmän (kuten lähdössäkin näkyy) ja alun suoralinjaisuus oli ihan mahtavaa ja Iran mieleen. Hetken aikaa näytti jo että toinen nollahan siitä tulee. Puomilla keskityin tuomaan koiran kontaktille mutten kertonut sille lainkaan että kohta käännytään!! Sinne se paineli suoraan, koitti jarruttaa, liukastui, ja kirmasi takaisin puomille. Nurmessa taisi olla tavallista liukkaampi kohta koska koira rönyää siinä vielä uudelleen ennen maalilinjaa... En halunnut pilata virettä huutamalla kitapurje lepattaen vaikka väärän radan olisi ehkä saanut sillä korjattua, moka oli minun ja siinä oli menetetty jo aikaa sen verran ettei oltaisi enää nolla-aikoihin päästykään. Huikkasin koiran alas puomilta ja jatkettiin iloista menoa. Putken jälkeiset hyppyjen pyöritykset menivät yllättävän hyvin, vaikka minä taas seison vain paikoillani... Sitten vaan hurjilla kehuilla ja isoa lujaa maaliin, namia naamaan ja kehuja. HYLlyhän se sieltä tuli.
Kolmas rata oli Esa Muotkan hyppyrata ja varmasti yksi hauskimpia ratoja joita olen koskaan päässyt juoksemaan kisoissa.
Hyppyrata B: http://www.youtube.com/watch?v=d-sY9_w8AV8
Alku lähti hyvin vaikka melko pian huomasin että tämä "vessojen päädyn" uusittu nurmi on melko liukas. Putken jälkeinen siivekkeen kierto oli todella laiskasti ohjattu ja koira laskeutui huonosti. Putkesta tuli hyvä vauhti kepeille josa Ira suureksi kauhukseni liukastui. Ei muuta kuin alusta. Iralla on "paha tapa" pujotella innoissaan takaisinkin päin ja koska nolla oli jo menetetty niin annoin sen mennä koska kepit ovat nykyään niiiiiin superkivat. Ja halusin saman tien nähdä pujotteleeko se nätisti vai sattuiko liukastuminen selkään. Otettiin pujottelu alusta, siitä putkeen ja hypyille. Toisen hypyn takaakierto taisi livetä vähän kauas (ei videolla oikein näy) kun oma keskittyminen ja ohjaus vähän herpaantui liukastumisen takia. Voisi sanoa että karkasi melkein tunteen puolelle. Putken jälkeen olin auttamattomasti myöhässä ja Ira kynti vähän matkaa pitkin nurmea naamallaan. Hetken aikaa näytti siltä että kohta ollaan molemmat turvallaan nurmella kun edes nappulakengät eivät pitäneet alustalla... Taisin siinä välissä huutaa tuomarillekin jotain kommenttia aiheesta, tosin se taisi tulla osana naurunremakkaa joten ehkä tuomari ei siitä harmistunut. Loppumatka meni melkein kuin elokuvissa, paitsi rengas. Mulla oli ilmeisesti käsi liian suorana ja rengas-käsky tuli myöhässä, Ira katsoi kehikon alaosan olevan kuin hypyn rima ja hyppäsi kuuliaisesti siitä. Ei muuta kuin korjaamaan ja maaliin. Tuloksena HYL.
Ei tullut glooriaa mutta tuli uutta opeteltavaa. Täyskäännökset kontakteilta sekä erilaiset pohjamateriaalit nyt ainakin. Ensimmäistä voi treenata omalla hallilla mutta toista varten ei auta muuta kuin kisata, kisata ja kisata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti