Koirat juoksivat suunnilleen ajoilla 17 sek ja 18 sek, Ira hieman nopeampi vaikka kävikin radan ulkopuolella pienen lenkin. Juoksin maaliin vastaanottamaan sitä ja 10 m ennen maalia kyyristyin tarjoamaan lelua - ja Ira lähti takapuolensuuntaisesti nauhan yli! Että koiraa VOI perseohjata jopa juoksuradalla :D! Onneksi sen sai ohjattua takaisin eikä koira ollut milläskään, kyllähän sitä nyt 100 m matkalla voi pari hyppyä suorittaa, it's cool, all cool...
Maksimietenemä puolikovalla alustalla ja suoralla linjalla olisi sellaista piirua alle 6 m/s luokkaa. Tulipa sekin sitten mittautettua.
Tulokset ja sijoitukset lisään myöhemmin, tosin ihan kärkikahinoissa ei oltu kun parhaat minit juoksivat noin puolet nopeammin... Ehkä ensi vuonna järjestetään sarja "eniten askeleita metrillä"?
Viime viikonloppuna juostiin yhteensä neljä rataa: la I-HAH kisoissa kaksi agirataa ja su seuran mestaruuskisoissa agi- ja hyppyrata.
I-HAH agirata A alla:
Sää oli huiman kuuma ja aurinko helotti aivan hulluna. Itseltäni paloi naama ja sain lievän auringonpistoksen. Ira tsemppasi auvan hurjasti, sill ei helle tuntunut missään vaikka rimat olivat 30 cm korkeudella! Toisella eli B-radalla onkin jo sellaista pöljäilyä että se jääköön omiin arkistoihin...
4. hyppy oli jännityksen paikka, tuollaista tiukkaa käännöstä ei olla harjoiteltu taas aikoihin. Ira kuunteli hienosti ja tiukka kurvi meni hyvin, vaikka voisi se mennä paremminkin.
Kepeillä mokasin itse, olen opettanut Iralle että huudan sille matkasta kepit, ja kun se menee oikein sisään niin tsemppaan sitä. Nyt unohdin tsempata ja Ira alkoi harppoa, koska luuli tehneensä kepit väärin. Korjauksessa menetettiin arviolta 5 sek, kun videolta katsoo. Ja saatiin toki virhe.
Myös ennen puomia menetetään aikaa ylimääräisellä kaarrolla. Tarkkuutta ohjaukseen...! Otetaan työn alle nämä tiukan käännökset ja suunnanmuutoksen viestittäminen koiralle ennakkoon.
Pituus meni hienosti, samoin keinu ja jopa erilainen rengas kun meidän seuralla on. Vauhti oli hyvä ja hypyt puhtaita. Kaikin puolin olen tyytyväinen, vaikkei nollaa tullut.
Seuramestikset otettiin rehellisesti sanottuna harjoituksena, iki-ihana Sanna Heinonen toimi tuomarina ja radat olivat suoraviivaisia parilla sannamaisen kierolla lisämausteella. Paljon nähtiin mm. vääriä putkenpäitä ja minulta katosi koko koira agiradalla kun unohdin taas kertoa sinne mihin hypyn jälkeen lähdetään, sähläsin ja oikein työnsin sen väärään päähän putkea. Pienellä palauttelulenkillä sitten puhkuin pahan mielen ulos ja loppupäivä ratojen jälkeen nautittiin mm. tassuvieheen vedosta ja koiramaisesta seurasta. Ei siis tullut glooriaa sieltäkään suunnalta (eikä edes tulosta, 2 x HYL) mutta lopulta ihan kiva viikonloppu.
