Viimeisimmästä blogipäivityksestä on nyt noin puoli vuotta ja kevät-kesän aikana juostiin Lappeenrannan jälkeen viidet kisat ja kaikissa samat ongelmat. Etenemä 3 m/s molemmin puolin ja yliaikanolla. Lopulta Kotkan kisoissa tuli hyllyjä ja ihmettelin miksei radat pysy päässä, eikä hengitys tasaannu edes kymmenessä minuutissa radan jälkeen. Kotona mittasin melkein 38 asteen kuumeen joka laski kun nukuin loppupäivän. Itselle asetetut paineet oli jo niin kovat että sain lietsottua itseni kipeäksi. Homma seis ja tauolle.
Kesän aikana tehtiin kaikkea muuta paitsi agilitya. Makailtiin ja lepäiltiin, liikuttiin, mökkeiltiin ja oltiin yhdessä. Parhaillaan meni viikkoja ettei koirat edes nähneet kaulapantoja.
Let's menoksi!
Laivakoira chillaa
Suuret saalistajat
Auringonpalvojat
Vesinoutokin sujuu :-)
Myyränmetsästystä mökillä
Savulohen nahkaa, gourmet!
Hiekkamontulla uimassa ja juoksemassa ihanien poikien kanssa <3
Mummolan mökillä hoidossa, kooki antaa läheisyysterapiaa ja vierihoitoa.
Syökö se kala vai ei?
Riehuhepuli!
Elävää ravintoa, nam!
Tikkinokka toipuu.
Hoitaja <3
No, eihän se kesälomakaan mennyt kuin Strömsössä. Ensin tutkitutin Iran vuotavaa nenää Univetissä ja saatiin monen monituisten tutkimusten, kuvausten ja koepalan jälkeen diagnoosiksi autoimmuuni iho-limakalvorajan tulehtus eli mukokutaaninen pyoderma. Ei tartu, ei periydy, on lähinnä huonoa säkää. Meidän tapauksessa löytyi koska sitkeästi tutkitutin mielestäni liiallista sierainvuotoa niin pitkälle kuin pystyi (vinkki, kahden koiranpennun hinnan verran...). Onneksi homma on myös hoidettavissa antibioottivoiteella ja hoitoa annetaan tarpeen mukaan, voidetta voidaan laittaa jatkuvana hoitona niin kauan kuin tarvitaan. Tällä hetkellä Ira on lääkkeetön ja nenä on siisti ja rauhallinen.
Seuraavaksi leikkailtiinkin emäntää. Kalahommissa puukko lipesi pikkusormeen ja lopputulemana oli kaksi katkennutta jännettä, katkenneet verisuonet, hermot ja lihas. Käsi on leikattu ja kuntoutus edelleen kesken. Pari kuukautta on tässä nyt kohta elelty yksikätisenä, vaihtelevalla menestyksellä. Onneksi oikea käsi sentään on käytössä...
Agilityn saralla ollaan päästy hienoihin treeneihin, Kiitorekun eli Sampon rytmityskoulutukseen sekä Sannan koulutuksiin. Kaikista niistä on lähdettä aina taskut täynnä uusia juttuja. Myös omat viikkotreenit ovat olleet todella hyviä ja joka kerta on opittu uutta, vaikkei aina ihan helpolla... Sanotaan vaikka näin että suostuin opettelemaan pari uutta ohjausta ihan nimeltä, vaikka edelleen uskonto kieltää sellasen salakielen käytön! :D
Ollaan nyt kisailtu vain kotikonnuilla, ensin seuramestiksissä ja sitten kotikisoissa.
Paperilappu. Kaikesta siitä säntäilystä, paperilappu! Vääryys!
Kepit osoittautuivat tauon jälkeen vähän haastaviksi mutta lopulta sinniteltiin sijalle 3. kokonaiskisassa. Ei huono, mini-koirakoita oli muistaakseni 11 tai 12.
Elokuun kisoissa juostiin täydet kolme rataa ja viimeiseltä radalta vihdoin se odotettu LUVA! Kahdella ensimmäisellä radalla taas ne kepit aiheutti päänvaivaa, mutta viimeisellä radalla ohjaajan luotto riitti antaa koiralle tilaa ja sehän siitä onnistumisen reseptistä puuttui. ;-)
Videolinkki, jos ao. videoikkuna ei toimi: http://youtu.be/_l0QWZYhvy4
