Sivuirtoamistreeni (ja jäniskevennys)

Aamu valkeni harmaana ja muutenkin epäsuotuisissa merkeissä. Päätin etten pahenna olemassaolevaa harmitustani vaatimalla mitään kummoisia tänään keneltäkään, joten kiskaisin trikoot niskaan ja kirmasin nakkilasten kanssa hallille. Kyllä kuulkaas kannatti!

Treeneissä oli puhetta One Mind Dogsin sivuirtoamishaasteesta ja ajatus sivuirtoamistreenistä jäi kytemään. Googlailin aiemmin ystävän valssiharjoituksia varten ratapiirrosideoita ja sovelsin sieltä yhtä löytämääni pätkää. Tarkoitus oli että koira irtoaa, minä luotan (ja ehkä rytmitänkin).

Ira ja irtoamisharkka (video).

Irtoamiset toimi minun makuuni melko hyvin (näyttääpä tuo matka lyhyeltä videolla) ja maltoin jo hieman olla suorittamatta itse joka estettä. Tätä kokeillaan taatusti vielä uusiksi, pidennän esteiden väliä entisestään. Rytmityksen suhteen taas... Tuntui että seisoin taas paikallani kuin puujumala mutta kyllähän tuo hetkittäin siltä näyttää että olen kartalla. Vai? Toki edelleen varmistelen ihan hirveästi (pannaan sen piikkiin että nämä irtoamisharkat on meille aika uusi juttu kuitenkin, jookos) ja olen auttamattomasti myö-häs-sä. Ira oli kyllä hyvässä vireessä tänään, kuulolla ja innokas.

Niin, taisin mainita jäniskevennyksen... Miltä näyttää aksaava jäniskoira? Söötiltä. :)

Pätevät Nakit ry kiittää ja kuittaa. :)

DIY: mäyräkoiran huovutettu villatakki

Agilityn (ja muunkin koiraurheilun) pikkuinen miinuspuoli on lepopäivät. Niitäkin kun pitäisi pitää joskus. Jos koirat makaavat pitkin olohuonetta lataamassa akkuja ja ulkona on kylmää, märkää ja säkkipimeää, ei ulos tule lähdettyä. Siksipä talven tullessa alkaa lankojen suurkulutus!

Meille kantautui surkeiden sattumusten sarjan kautta suurehko määrä erinäisiä käsityövälineitä, mm. monen kokoista puikkoa ja koukkua. Lankoja minulla taas on pieni matka-arkullinen, "kaiken varalta". Huovutettua takkia olen pyöritellyt ajatustasolla jo tovin, valtaosin siksi koska valmiit takit ovat aika arvokkaita ja mäyräkoira on melko "mittatilauseläin". Parin illan leffantuijotuksen lomassa syntyi lopulta ihan toimiva vaate, johon opastusta alla.

Aikuisten Oikeita neule-/virkkausohjeita en osaa lukea enkä kirjoittaa. Siksipä nämä ovat vähän tällaiset. Sanotaan vaikka että itse kun tekee, tulee just mitä sattuu tulemaan. Jos joku kaikesta huolimatta päättää kokeilla niin raportoi toki mahdollisista (todennäköisistä!) sudenkuopista ja päättömyyksistä. Pyrin selventämään ja korjaamaan parhaani mukaan.

TARPEET

* Koukku, koko 10
(Muoks. Koukkukoko alunperin väärä)

* Huopuvaa, paksuhkoa villalankaa noin 200-250 grammaa. Itse käytin Villa Laurilan hahtuvalankaa, joka on huippulaadukasta ja tasalaatuista. Tilalle sopii varmasti myös esim. Novitan Huopanen.

* Nappeja

* Jämäkkää kuminauhaa

* Neula ja lankaa

* Pesukone :-)

KAAVAT

Takki on tehty kokonaisuudessaan puolipylväitä virkaten, paksumman ja tiukemman neuleen saa aikaiseksi kiinteällä silmukalla. Alla periaatekuva takin vääntämisestä:

Huopuvissa töissä ei kannata stressata käsialaa, vaan tarvittaessa esim. toispuoleiseksi karkaavan työn voi paikata virkkaamalla lisää silmukoita työn päälle vaikka aivan toiseen suuntaan. Huopuminen piiloittaa sellaiset pikku tyylimokat, pääasia että muoto on sinne päin. Ja todellakin, sinne päin riittää! Valmiit palat pestään 40 asteessa koneessa, normaalisti pesuaineen ja mielellään yhden käsipyyhkeen tms. ylimääräisen rievun kanssa, jotta neuleesta irtoava nukka päätyisi muuallekin kuin nukkasiiloa tukkimaan. Koneesta otettuna lämmin ja kostea työ on täysin mukattavissa käsin. 

Erittäin tärkeä huomio huopumisesta ja kaavojen koosta. Jokainen ei-niin-kätevä emäntä on joskus pessyt jotain neulottua pilalle. Huovuttaminen paitsi pienentää (noin 40 prosenttia leveydestä, pituudesta jopa puolet ennen venytystä!), myös tiukentaa neuletta. Huomioi valmistajan ilmoittama langan kutistuma ja noudata kyseisen langan huovutusohjeita! Pyri siis tekemään ennemmin löysää tai tiukkaa neulosta. Muuten tuloksena on aivan kivikova koppura.

Tässä kohtaa herätetään nyrpeä, uninen mäyräkoira ja läjäytetään sen selkään kostea huopapala, jota sitten venytetään, vanutetaan, sovitetaan, venytetään, sovitetaan, jne. kunnes se on sopiva. Tai mäyräkoira ei suostu enää seisomaan mallina, kumpi vaan sattuu tapahtumaan ensin. PS. ole nopea. :-)

Pestyt, huopuneet ja venytellyt palat näyttävät tältä:

Palasten kuivuttua ryhdytään ompelutoimeen. Tähän versioon tein eteen tarrakiinnityksen, mutta käytännössä täysin päähän pujotettava on pikkukoiralle parempi. Jollet halua maata rähmälläsi eteisen lattialla kiinnittämässä takin etuosaa joka on noin 10 cm korkeudella lattiasta, kun vaate on koiran päällä.

Tässä tuotteen mahapuoli, kasattuna ja napit & kumilenkit kiinnitettyinä. Kun palat ovat yhdessä, pue tekele koiralle ja merkkaa kaikki nappien paikat esim. liidulla kerralla. Venyttele ja vanuttele takkia koiran päällä niin että se istuu mahdollisimman vähän pussittaen. Ennemmin pikkuisen tyköistuva kuin niin löysä että se heiluu liikkuessa päällä. Heiluvat vaatteet kutittaa ja kutistessa on pakko piehtaroida. Ja piehtarointi vit... Harmittaa omistajaa.

Tältä näyttää selkäpuoli valmiina. Nappien määrä vaihtelee sen mukaan miten kiinnitystä tarvitsee säätää. Minun versiossa sekäpuoli on liian kapea, joten jouduin lisäämään napit sivuihin ettei takkiin tuule kyljistä sisään.

Ja sitten testaamaan! Meillä testataan kaikki uudet vehkeet irti, syteen tai saveen. Ja kyllä, meillä on haravoitu lähipuskia kun koira lähti upouudessa neuleessa tuhatta ja sataa juoksemaan ja palasi vartin päästä kerrassaan alasti. Jos istuvuus ei riitä normaaliin liikkumiseen irti ja vaate joko karkaa päältä, tai koira liikkuu alkuärsytyksenkin jälkeen huonosti, lentää vaate romukoppaan. Mäyräkoiran saa kramppiin ja kipeäksi monella tavalla ja huonot vaatteet on ehkä yksi typerimpiä tapoja...

Aluksi seisottiin. Kuten näkyy, tähän kannattaa lisätä takajaloille kuminauhalenkit jotta takaosa istuu varmasti:

Näin se takaosa istuu aseteltuna (ja niiden kumilenkkien kera):

Päältä takki on istuva, muttei mikään muotoja imarteleva... Mamman maatuska! :-D

Etuosa, takin oikea puoli on tarralla kiinni ja nappi + kumilenksu varmistaa kiinnityksen. Plus napit on sööttejä, joten niitä pitää viljellä kaikkialle...

Kuvaussession jälkeen Ira koki saaneensa huomion kautta riittävästi hyvitystä kokemaansa nöyryytykseen ja alkoi taas käyttäytya ns. normaalisti. Siis niin normaalisti kuin Ira käyttäytyy... Ei tämä siis mikään Thundershirt ole, tämä päällä voi ja täytyy härvätä ihan kamalasti. Ei paljoa näytä ällö rytky vauhtinakkia vaivaavan, vai?

30.11. KKS:n kisat Kotkassa

Käytiin kipaisemassa kaksi Savikon Sepon rataa sunnuntain ratoksi. Olin hyvissä ajoin hallilla ja ehdin katsella ykkösten toista rataa hetken... Kylmä hiki puski niskaan kun katseli niitä ratoja, ei todellakaan ollut suoraviivaista rallia. Kamala, mitäköhän se Seppo pistää kakkoset vääntämään?!

No, melko samantyyppisiä ratoja mutta pikkusen maustettuina. Ei missään nimessä tekemättömiä paikkoja, todella sujuvia ratoja joissa pari jekkua. Tykkäsin! :-)

Ensimmäisenä hyppäri (klikkaamalla isommaksi):

Alku hirvitti, välistävedot ovat olleet vähän ruosteessa. Tehtiin yhteislähtö ja nappasin koiran vastakädellä esteiden välistä, naps, hyps ja putkeen. Jes! Kepeille viennissä päätin ottaa riskin ja ohjata keppien vasemmalta puolelta, antaa koiran imaista itse ekan keppivälin... No, olisihan se varmaan onnistunut jos en olisi hätäillyt ja lähtenyt liikkeelle liian aikaisin!! Väärästä välistä sisään. Jouduttiin vähän hieromaan kun Ira hermostui "turhasta" takaisinpyynnöstä ja harppoi keppejä. Otettiin lopulta kepit useampaan otteeseen kunnes ne menivät tarkasti. Keppien pään hyppypyöritys ja pelätty okseri menivät hemmetin hienosti ja itse asiassa koko loppuratakin aivan mieletöntä rallia. Hyvä fiilis, kyllä juostiin niin piruna.

Toisena ralliteltiin agirata (kliketi-klik):

Alku oli nyt helpompi, takaakierto, mihin koira irtosikin tarkasti ja hyvin. Ohjasin kepit oikealta puolelta ja nekin menivät tarkasti ja nopeasti. Keppien jälkeen oli tarkoitus tehdä peräkkäin kolme persjättöä hypyille, vasemmalla kädellä ohjaten hyppy 6 ja takaa 7, koira oikeaan käteen, hyppy 8 takaa, koira vasempaan käteen ja putkeen 9. Noh... Tein heiton hypylle 6 liian kevyesti, jätin käskyttämättä kunnolla takaa 7 ja keskityin liikaa kuvioon ja liian vähän koiraan. Ira tottelevaisena tyttönä tuli sinne minne näytin ja hyppäsi 7-hypyn väärältä puolelta. Voi elämän kevät!! No onneksi tajusin napata koiran sivuun ja ottaa koko pyörityksen uusiksi alusta, jotta saatiin treeniä. Ja Ira sai onnistumisen.

Nyt jälkiviisaana voisi todeta että 6-7 väliin olisi voinut tietty tehdä pakkovalssin, se olisi ollut turvallisin vaihtoehto. Muttei välttämättä nopein... Ja irtoamistahan meidän piti alkaa käyttämään kun sitä on kerran treenattukin.

Toinen vaaran paikka oli hyppypyöritys 11-13 A-esteelle asti. Puomilta koira tiukasti hallintaan, hyppy 11 vasemmalla kädellä ohjaten pienellä irtoamisella, 12 vasemmalla kädellä pyöräyttämällä (yllättävän sulava siivekkeen kierto, muistin liikkua!), hyppy 13 vasemmalla ohjaten ja ennen A-estettä persjättö. A:n jälkeen valssi ja muurille, siitä täyttä rallia loppuun asti.

Ira lähes poikkeuksetta juoksee keinun itse ja sujuvasti, etutassut kontaktin yläreunaan, lennosta maaten ja liikkeelle täysillä vasta kun keino kopsahtaa maahan. Ei nopein tapa mutta kohtuu turvallinen, pidemmälle en sitä täräyksen takia edes halua juoksuttaa. Tulisi siitä nanosekunttia nopeampi tai ei...

Ei tullut glooriaa eikä palkintoja, mutta tuli kokemusta. Vähän on omat kuviot ruosteessa, mm. lämmittely ahtaassa kisahallissa (jossa osalle kanssaihmisistä on aivan uskomattoman vaikeaa tajuta ettei lämmittelypaikalle mennä huvikseen palluttelemaan omaa ihkupihkupiskiä silloin kun muut ovat minuutin sisään menossa tekemään kisasuoritusta... Ärh!) on aivan helvettiä kun on tottunut siihen että treeneissä on aina tilaa lämpätä ja hypyttää. Ensi kerralla täytyy pakata mukaan vähän varapäreitä niin tulee lähdetty radalle vähän rennommassa mielentilassa.

Seuraavat mahdolliset kisat olisivat kuun lopussa Lahdessa. Katsellaan, josko sitä saisi aikaiseksi. :-)