Sannan koulutus 25.1.

Pakkasten hellitettyä juuri sopivasti pääsimme taas nauttimaan Sannan treeneistä. Rata oli meille aivan onnen omiaan kaikkine takaakiertoineen. Ainoaksi pulmakohdaksi nousi hyppy 3 takaa, josta järjestelmällisesti ohjasin Iran ohi. Onneksi Sanna tarttui ongelmaan eikä antanut minun sählätä enempää – Kuvittelin ohjaavani koiraa oikealla kädellä esteen taakse, kutsuvani hypylle taakseni ja vaihtavani ohjauksen siivekkeellä vasempaan käteen ja siitä lähetys putkeen. Ajatus oli aivan oikea mutta toteutus ei, ohjasin takaakierrolta koiraa hyppäämään kädellä eteeni, ja koska Ira ei hyppää päin, se kiersi koko esteen minua hölmistyneesti katsoen. Korjasimme liikerataa niin että oikea käsi sujahtaa selän taakse ja vasen käsi jatkaa liikettä, samalla kun ohjaaja sujahtaa esteen ohi ja siivekkeen kulmalta kohti putkea. On tiedä onko asia kovin selkeä näin luettuna mutta paikan päällä se oli aivan selvä, totta kai näin pitää tehdä. Toteutus sitten… No, sanotaanko että siihen on syynsä miksi en harrasta ryhmäjumppia joissa tehdään koreografioita sekä käsillä että jaloilla yhtä aikaa. Voi hyvää päivää miten vaikeaa on laittaa oma käsi selän taakse samalla kun juoksee! Onneksi Sanna jaksoi vaatia onnistumista ja Ira jaksoi yrittää ymmärtää, tulihan se sieltä lopulta, jos ei nyt ihan kymmenen pisteen suoritus niin ehkä sellainen kasi puoli :-)! Ratapiirros ulkomuistista alla:

Muut jännityksen paikat olivat 5-hyppy  ja 22-hyppy takaa. Vitosella  Ira kääntyi ihan tikkana kun ekalla kertaa kutsuin sitä putken puolivälin jälkeen kerran terävästi ja jäin odottamaan tennarit oikeaan suuntaan, koira oli heti kartalla mihin mennään ja kääntyi terävästi.  20-22 –sarja meni myös ekalla kertaa oikein, putkelta hypylle hieman pyöristäen jolloin Ira laskeutui 20-hypyltä kohti oikeaa suuntaa. 21-hypylle käsky takaa ja saksalaisella ohjauksen vaihto oikeaan käteen. Välittömästi ohjaus ja käsky takaa hypylle 23 ja nopeasti pois koiran alta, ohjaus vaihtuu taas vasempaan käteen ja kunnon ”vedätys” hypylle 23 niin koira kääntyy hyvin terävästi takaisin. Tuloksena aivan pirun nätti piruettipyöritys ilman vääriä hyppysuuntia, takaisinhyppyjä tai muita väärinkäsityksiä.



Kaikin puoli aivan mielettömät treenit, puhkuin itsevarmuutta ja iloa mennessä ja tullessa. Ja Ira samoin! Kivan treenin kruunasi vielä jäähdyttelylenkki kisakaverin kanssa, Ira sai juosta hippaa ihanan bostonityttö Lolan kanssa. Mainion näköinen pari, kaksi mustaa otusta samanlaisissa pinkeissä talvitakeissaan!



Tästä on hyvä lähteä, 2.2. sitten ”veri punnitaan” BAT:n kisoissa. Niistä sitten rapsaa seuraavalla viikolla…



Viikonloppu oli muutenkin kiva, paljon ulkoilua ja puuhaa koirien kanssa. Aurinkokin paistoi ja oli aivan mieletön tunne pitkästä aikaa huomata että se lämmittää ihoa. Tuntuu talvikin taas ihan elämisen arvoiselta ajalta, etenkin kun Sunilanlahti on reippaasti jäässä (n. 40 cm jää mitattiin lauantaina) joten lenkkimaastot laajenevat oikein kunnolla.



Viikonlopun kuvapläjäys:

Tammiaurinko <3

Repovesi

Rakkaat ryhmäkuvassa



Sunnuntai-aamun mittelöt...

...Ja sunnuntain Ketunlenkin jälkeistä kerällänukkumista. Sopu sijaa antaa :-)

 

Talven kisakauden summausta ja uuden vuoden pohdintaa

Kisarapsojen kirjoittaminen on jäänyt aivan täysin vaikka ollaan me jonkun verran jaksettu kisoissa ravatakin. Pääsyynä kirjoittamattomuuteen on tasainen keskinkertaisuus, koko kauden teemana on ollut yliaikanolla. Ennen joulua oli oma ohjaus niin sekaisin ja keskittyminen puuttui, nyt taas koiralla on päässyt kunto laskemaan niin ettei se yksinkertaisesti jaksa. Luen puuttuminen on todellamasentavaa, kaikki kivat ulkoilujutut ja treenit joita suunnittelin on siirtynyt siihen päivään kun se talvi alkaisi vihdoin. Ollaankin joulun jäljiltä molemmat kuntokuurilla, tavoitteena tipauttaa Iralta n. kilo painoa ja saada se löydä massa pois. Tietty jos itseltään lähtee samassa suhteessa massaa ja painoa niin ei sekään väärin ole :-)

Isoina plussina mieleen on tosin jäänyt Iran tarkkuus, yhtäkään ohjausvirhettä tai käsittämätöntä "mihin se nyt meni" -ohjausta ei ole päässyt käymään radalla pitkään aikaan. Ei enää mystisesti katoavia mäyräkoiria! Kaikki esteet suoritetaan varmasti ja vauhdilla, vieraat renkaat, kepit, muurit ja pituudet, joiden kaikkien kanssa ollaan oltu jossakin kohtaa sormi suussa.

Kuntokuurin kautta uudella innolla kohti kevään tavoitteita! Ja positiivisuuden kautta, eilen satoi ensimmäinen kunnon lumipeite eikä se vielä tänään ole sulanut kokonaan pois. Eli voi olla että saadaan oikea talvi.

Jäniskevennys. http://youtu.be/HnUZSM3jq44 :)