Takaa, välistä, takaa, välistä...

Viime perjantain harkkojen ja sunnuntain vaparin teemana oli takaakierrot, välistävedot ja leijeröinnit. Ja vähän kepitkin.

Takaakierrot menevät todella hienosti ja leijeröinnit myös, ottaen huomioon sen ettei jälkimmäisiä ole harjoiteltu kuin satunnaisesti ja pari kertaa. Välistävetoja taas treeniradoilla ei ole ollut joten ne vaativat aluksi extrapalkkaa (hyppykäskyn jälkeen "tässä!" vaati lelun vilautuksen taskusta) mutta parilla yrityksellä nekin alkoivat sujua. Ira muistaa hyvin edelliset harjoitukset ja kuviot, tämä voi olla vähän haastavaa esim. radalla jossa samoja esteitä kierretään kahdesti-kolmesti eri järjestyksessä. Jyyrä mäyris haluaisi mennä ne aina samalla tavalla...

Kaikin puolin kauden alku on ollut tosi positiivinen, Ira on intoa täynnä ja kestää toistoja jo paljon paremmin. Tänäänkin piti käydä tekemässä pari pätkää ja pari onnistunutta, kilpailunomaista suoritusta... Taukoineen päivineen oltiin kuitenkin kentällä tunti. Hups :-). Ohjaus oli selkeästi tehokkaampaa ja oikea-aikaisempaa. Keppeihin pitää taas keskittyä tauon jälkeen, ohjaus vasemmalta oli todella huono ja epävarma, samoin sisäänmeno molemmilta puolelta. Onneksi varastossa on zooplussan muovikepit, pääsee harjoittelemaan takapihalle.

Ehkä me vielä ennen talvea päästään kokeilemaan kisailuakin... Muutamat epikset pitäisi päästä kokeilemaan ensin.

Syyskausi on korkattu!

Se olis sitten kesätauko ohi ja paluu kentälle. Käytiin eilen työkaverin kanssa treenaamassa ihan veikeää rataa. Plussana takaakierrot jotka menevät edelleen kivasti, miinuksena taas ne irtoamiset jotka menevät, no, eivät mitenkään. Harjoitusrata alla (ei mittakaavassa!)

Eli paljon tuossa on sitäkin mitä me ollaan harjoiteltu kahdestaan: Neljän esteen "ristikkoa", vinoa lähestymiskulmaa kepeille ja irtoamista putkeen.

Säähän nähden Ira oli hirveän reipas, keli oli nimittäin huiman painostava ja raskas. Intoa oli myös paljon pitkän tauon jälkeen, mutta myös väsymys iski ja parin vedon jälkeen. Lisää kestävyyttä siis haetaan, eiköhän se korjaannu lähes itsestään kun treenit alkavat taas pyöriä normaalisti (ensi viikosta).

Oma ohjaus olikin sitten ihan retuperällä, kaikki vanhat virheet tuli taas kaivetua naftaliinista. Käskyjen hokeminen ja laahaava ohjaus, näin heti kärkeen. Tuntuu kuin aloittaisi ihan nollasta taas... Kiva oli kyllä huomata miten hyvin Ira reagoi kun korjaa omaa ohjausta, kyllä sitä vauhtia löytyy koirasta jos sitä löytyy emännästä. Ja kelistä huolimatta Ira jaksoi innolla ja oli verryttelykävelyllä niin hyvällä fiiliksellä että otti pari riemuspurttia ja yritti hakea kaverin koiraakin juoksemaan, tosin tuloksetta. Mäyrällä on tainnut olla vähän ikävä kentälle.

Ensi viikolla päästään taas epiksiin juoksemaan, jos vaikka syksyllä pystyisi ainakin yksiin kisoihinkin niin ei olisi lisenssi ihan turhaan. Eli tavoitetta on :-)