Syyskausi on korkattu!

Se olis sitten kesätauko ohi ja paluu kentälle. Käytiin eilen työkaverin kanssa treenaamassa ihan veikeää rataa. Plussana takaakierrot jotka menevät edelleen kivasti, miinuksena taas ne irtoamiset jotka menevät, no, eivät mitenkään. Harjoitusrata alla (ei mittakaavassa!)

Eli paljon tuossa on sitäkin mitä me ollaan harjoiteltu kahdestaan: Neljän esteen "ristikkoa", vinoa lähestymiskulmaa kepeille ja irtoamista putkeen.

Säähän nähden Ira oli hirveän reipas, keli oli nimittäin huiman painostava ja raskas. Intoa oli myös paljon pitkän tauon jälkeen, mutta myös väsymys iski ja parin vedon jälkeen. Lisää kestävyyttä siis haetaan, eiköhän se korjaannu lähes itsestään kun treenit alkavat taas pyöriä normaalisti (ensi viikosta).

Oma ohjaus olikin sitten ihan retuperällä, kaikki vanhat virheet tuli taas kaivetua naftaliinista. Käskyjen hokeminen ja laahaava ohjaus, näin heti kärkeen. Tuntuu kuin aloittaisi ihan nollasta taas... Kiva oli kyllä huomata miten hyvin Ira reagoi kun korjaa omaa ohjausta, kyllä sitä vauhtia löytyy koirasta jos sitä löytyy emännästä. Ja kelistä huolimatta Ira jaksoi innolla ja oli verryttelykävelyllä niin hyvällä fiiliksellä että otti pari riemuspurttia ja yritti hakea kaverin koiraakin juoksemaan, tosin tuloksetta. Mäyrällä on tainnut olla vähän ikävä kentälle.

Ensi viikolla päästään taas epiksiin juoksemaan, jos vaikka syksyllä pystyisi ainakin yksiin kisoihinkin niin ei olisi lisenssi ihan turhaan. Eli tavoitetta on :-)