Sannan koulutus 19.12. ja talven suunnitelmia

Viikko 51 on tiivis agiviikko: tiistaina vuokravuoro, keskiviikkona Sannan koulutus ja perjantaina viikkotreenit. Tiukka tahti mutta ensi viikolla käydään vain kerran ettei kyllästyminen iske.

Eilen juostiin taas Sannan rataa ja saatiin paljon vinkkejä ohjaukseen. Pitkästä aikaa jopa muuri meni 90 % ilman päällehyppyä! Vaatii hirveästi suunnittelua ettei tule hetkiä radalla milloin Ira näkee minut seisomassa paikallani, joudun spurttailemaan, tepsuttamaan paikallani ja tekemään "hämäyslähtöjä" - etenkin kun koira tulee putkesta ulos. Mutta ne auttavat, vauhti oli aivan huima ja into ihan mahdoton!

Kotiläksyksi saatiin saksalaisen käännöksen opettelua. Olen välttänyt sitä koska en sitä osaa - enkä osaa sitä koska olen välttänyt sitä...

Ensi viikoksi pitää kaksiä yksi tai kaksi 1-luokan agirataa joita käydään itsenäisesti treenaamassa. Meillä ehtii olla enää kaksi ohjattua treeniä ennen kisoja.

Tammikuusta tuleekin kisakuu, helmikuun puolella haetaan uusi tyttö kotiin joten yritetään nyt ottaa ilo irti energiasta juosta ja treenata. Täytyy katsella miten pennun paimennus kotosalla uuvuttaa Iraa, onko sillä miten intoa ja jaksamista juosta ratoja. Aluksi se on kuitenkin Iralle rankkaa kun uutta tyyppiä pitää vahtia ja komentaa koko ajan, toimia babysitterinä ennen kuin pentu saa luottamuksen tutkia ja nuuskia nurkkia ilman valvontaa.

Lumitalven ohjelmaan on lisätty myös hikiliikuntaa pihalla, nimittäis pallon noutamista umpihangesta. Se on Iran lempparia ja tietenkin emännälle/isännälle todella helppo tapa liikuttaa koiraa mm. lumitöiden lomassa. Parina iltana lumitöiden jälkeen Ira on ollut hyvin tyytyväinen ja pyrkinyt jo sisään joten ollaan jätetty normaalit lenkit väliin. Saa kuitenkin mennä viuhottaa sekä meidän pihalla että taloyhtiön tontilla pallon perässä, onhan siinä jo aktivointia melko lailla kun lumityöt etu- ja takapihalla sekä autopaikalta kestävät pahimmillaan 45 min kerrallaan.

Joulupukki on muistanut kilttiä agi-nakkia yhdellä kovalla ja yhdellä pehmeällä paketilla. Kova paketti on koirien älypeli jota pelataan yhdessä omistajan kanssa, pehmeä paketti on hieno pehmolelu-fasaani johon sain "puudelikerho"-kaverilta aitoa fasaanin tuoksua pari pisaraa Dokkenin game scentin muodossa. Äiti myös lupautui ostamaan Iralle Hurtan Ultimate toppaloimen kisapäiviä varten, talvella hirvittää riittääkö lihasten lämmittely ja paleleeko koira jos se joutuu odottamaan autossa vuoroaan. Toppaloimi + lämpöpussi tai pari pitäisi riittää, Ira kuitenkin tykkää lepäillä omassa häkissä ja mieluiten vetäytyy sinne ratojen välillä torkkumaan.

Vapaat harjoitukset

Onsimmäinen omavuoro oli viime tiistaina 11.12. ja päätin saman tien aloittaa rankemmasta päästä. Meille aina niin hankalia hyppykokonaisuuksia ja putkeenlähetyksiä "väärästä" päästä. Ratapiirustus lainattiin Harri Huittiselta, linkki kuvaan.

Radasta rakennettiin vain 1-7 eli alun pyöritys, 2. esteenäkin renkaan sijasta hyppy. Rakennusapua oli paikalla mutta ajan riittäminen epäilytti joten päätin tässä kohtaa vähän oikoa.

Vauhti oli tällä kertaa hieman hukassa, ilmeisesti liian löysä ohjaus tappoi intoa alussa, Ira hapuili seuraavaa estettä eikä saanut ohjausta riittävän nopeasti. Edellisessä koulutuksessa Sanna fiksusti asian ilmaisikin: "Koirat eivät pidä siitä että ne joutuvat pettymään".

Hyppypyörityksen lisäksi tehtiin välistävetoja ja takaakiertoja ja lämmittelynä kontakteja ja keppejä. Hienostihan se taas meni, motivaatio on korkealla.

Seuraavat kisat on jo lyöty lukkoon, 5.1. Vantaa. Eli joulun välipäivinä sulatellaan kinkkua agilityn merkeissä :-)

Tauko tekee hyvää

Runsaan kolmen viikon levähdyksen jälkeen palattiin treenikentälle 23.11. Tauko oli tehnyt innolle ja keskittymiselle aivan huippuhyvää, eteneminen ja irtoaminen oli huipussaan! Tekemisen iloa ja jälleennäkemisen onnea oli aivan huippua seurata. Otettiin rauhallisesti je treenattiin vain reipas puolet tavallisesta, Ira väsyi nopeasti. Varmaan osittain jo pelkästä innosta ja taatusti rasituksesta. Liikunta on jäänyt melko rutiinille omien kiireiden takia ja onhan tuo agi koiralle aitoa huippu-urheilua.

Nyt tavoitteet on tammikuun kisoissa, joulukuun aikana päästään treenaamaan kahdesti viikossa (oma 1,5 h vapaavuoro ohjattujen treenien lisäksi, love it <3) ja kelien kuivaessa päästään ehkä taas juoksemaankin. Kovasti on sovittu koirakaverienkin kanssa leikkitreffejä mutta pitkät työpäivät ja säkkipimeät illat on vähän huono yhdistelmä koiraporukan peltojuoksuille...

Nakille on myös varovasti kerrottu jo parina iltana Haikarasta. Siitä sellaisesta joku tuo pieniä koiria. Ei ihan joululahjaksi sentään mutta jos kaikki hyvin käy niin ennen hiihtolomaa...

Lokakuun kisat ja eka LUVA

Lokakuun kisat tuli ja meni, 7.10. juostiin KSSK:n kisoissa Kouvolassa hyppyradalla HYL ja agiradalla 5,28. Hyppyradan virhe oli täysin oma, keskityin omaan poikkeavaan ohjauskuvioon (kisoissa ei kikkailla...) ja unohdin ohjata koiraa. Esteen kierto ja korjausliikkeenä hyppy väärään suuntaan. Agiradalla vitonen kepeiltä (se sisääntulo!) ja sen korjauksesta pieni yliaika.

13.10. KKS:n hallissa Kotkassa agiradalta harmittava HYL renkaalta, erilainen este hämmensi ja koira hyppäsi väärästä välistä. Muuten rata oli nappisuoritus keppejä myöten. Hyppyradalla rengas olikin alkusuoralla ja se selvitettiin nätisti, tuloksena -1,58 ja LUVA!

Kepeissä on tapahtunut huimia harppauksia, Ira hakee 99 % varmuudella oikean sisääntulon ja etenee jopa itsenäisesti yhdellä käskyllä koko keppijonon. Pieni muutos ohjaukseen ja valtava muutos suoritukseen. Tästä eteenpäin treenataankin vauhtia ja käännöksiä, eli terävämpää ohjausta. Koira on loistavassa vireessä, melkein harmittaa pistää kilpailut sivuun muiden kiireiden takia. Ehkä joulukuussa taas päästään radoille...

Seuramestikset ja lokakuun kisat

Tovi taas vierähtänyt, agirintamalla ei ole ollut hiljaista vaikka blogissa onkin.

Seuramestikset menivät odotetusti, molemmilla radoilla löysän ohjauksen takia kepeiltä vitonen ja hyppyradalta vähän yliaikaa. Isona harmina myös toisella radalla renkaalta HYL, taisin antaa väärän käskyn ja Ira hyppäsi renkaan kehikosta läpi. Meno oli kuitenkin rivakkaa ja hauskaa, se on pääasia vaikkei sijoitusta tullutkaan.

Treeneissä on panostettu nyt keppeihin erityisesti, ensin on hiottu eteneminen kepeillä ja nyt hiotaan kepeille lähestymistä. Pitää alkaa palkkaamaan oikeasta sisäänmenosta, en ole tajunnut opettaa sisäänmenoa aina samalta puolelta, nyt Ira valitsee itse kumpi puoli on lähempänä. Viime perjantaina selvitettiin ihan täydelliseti hankala kontaktivetoinen kohta, puomin pää ja putki vierekkäin, Ira meni selkeällä käskyllä yhtään epäröimättä putkeen. Jes, me ollaan opittu jotain!

Perjantaina siirrytään treenaamaan sisätiloihin ja sunnuntaina ensimmäiset sisäkisat tekonurmella, saa nähdä liukastuuko ohjaaja mutkassa...

Seuramestiskuvia 2012:

Treeniä ja terapiaa

Viimeisimmän päivityksen jälkeen olemme ehtineet treeneihin kahdesti. Iran into on ollut noususuuntaista ja vauhtia löytyy. Osa esteistä menee vähän roiskis-paiskis ja viime kerralla ei edes treenattu keppejä, menimme kivaa ja sujuvaa hyppyrataa. Ira osaa hienosti jo katsoa selkeät linjat eikä jokaisesta hölmöstä askeleestani erehdy reitiltä, mutta ottaa ohjausta kuitenkin paremmin kuin aiemmin. Ennen se lukitsi esteen tähtäimeen ja meni sen vaikka mitä tekisi, mäyrikseen ei ole ohjelmoitu toiminnon keskeytystä... :-)

Kuluva viikko on mennyt pienen huolen saattelemana, sain Iralle tälle päivälle hierojan. Selkä on ollut pinkeänä jo viime viikonlopusta ja tällä viikolla se on vaikuttanut selvästi liikkumiseen, jalat eivät nouse riittävästi eikä tahti pysy esim. rappusissa. Ei mitään vakavaa mutta uutta meille, joten pistäähän se vähän huolestuttamaan.

Onneksi tämä oireilu ei tullut tyhjästä vaan tiedän tasan mistä, nimittäin pyykkikorista. Ira oli onnistunut tunkemaan itsensä lauantai-aamuna sängyn päädyssä olevaan Ikean kolmiosaisen pyykkipussin reunimmaiseen pikkupussiin nukkumaan. Pystyasennossa. Koko paino selän päällä. Kolme hiivatin tuntia! Ira tuli moikkailemaan meitä aikaiseen aamulla ja sai luvan jäädä huoneeseen mutta käskyn poistua sängystä (johon ei ole muutenkaan mitään asiaa ilman erillistä lupaa), jolloin se on ilmeisesti loikannut jalkopäästä suoraan pyykkikoriin... Siellä se nukkui tyytyväisenä kun nousin sängystä. Kökötti kuin istuva mangusti.

Toivotaan että hieronta auttaa ja pääsemme huomenna treenaamaan, otetaan sitten kentällä rauhallisesti. Viikon päästä on seuran mestaruuskisat ja täytyyhän siellä käydä kokeilemassa mikä vire on. Jospa alkuvuodesta sitten oikeille kisakentille...

Takaa, välistä, takaa, välistä...

Viime perjantain harkkojen ja sunnuntain vaparin teemana oli takaakierrot, välistävedot ja leijeröinnit. Ja vähän kepitkin.

Takaakierrot menevät todella hienosti ja leijeröinnit myös, ottaen huomioon sen ettei jälkimmäisiä ole harjoiteltu kuin satunnaisesti ja pari kertaa. Välistävetoja taas treeniradoilla ei ole ollut joten ne vaativat aluksi extrapalkkaa (hyppykäskyn jälkeen "tässä!" vaati lelun vilautuksen taskusta) mutta parilla yrityksellä nekin alkoivat sujua. Ira muistaa hyvin edelliset harjoitukset ja kuviot, tämä voi olla vähän haastavaa esim. radalla jossa samoja esteitä kierretään kahdesti-kolmesti eri järjestyksessä. Jyyrä mäyris haluaisi mennä ne aina samalla tavalla...

Kaikin puolin kauden alku on ollut tosi positiivinen, Ira on intoa täynnä ja kestää toistoja jo paljon paremmin. Tänäänkin piti käydä tekemässä pari pätkää ja pari onnistunutta, kilpailunomaista suoritusta... Taukoineen päivineen oltiin kuitenkin kentällä tunti. Hups :-). Ohjaus oli selkeästi tehokkaampaa ja oikea-aikaisempaa. Keppeihin pitää taas keskittyä tauon jälkeen, ohjaus vasemmalta oli todella huono ja epävarma, samoin sisäänmeno molemmilta puolelta. Onneksi varastossa on zooplussan muovikepit, pääsee harjoittelemaan takapihalle.

Ehkä me vielä ennen talvea päästään kokeilemaan kisailuakin... Muutamat epikset pitäisi päästä kokeilemaan ensin.

Syyskausi on korkattu!

Se olis sitten kesätauko ohi ja paluu kentälle. Käytiin eilen työkaverin kanssa treenaamassa ihan veikeää rataa. Plussana takaakierrot jotka menevät edelleen kivasti, miinuksena taas ne irtoamiset jotka menevät, no, eivät mitenkään. Harjoitusrata alla (ei mittakaavassa!)

Eli paljon tuossa on sitäkin mitä me ollaan harjoiteltu kahdestaan: Neljän esteen "ristikkoa", vinoa lähestymiskulmaa kepeille ja irtoamista putkeen.

Säähän nähden Ira oli hirveän reipas, keli oli nimittäin huiman painostava ja raskas. Intoa oli myös paljon pitkän tauon jälkeen, mutta myös väsymys iski ja parin vedon jälkeen. Lisää kestävyyttä siis haetaan, eiköhän se korjaannu lähes itsestään kun treenit alkavat taas pyöriä normaalisti (ensi viikosta).

Oma ohjaus olikin sitten ihan retuperällä, kaikki vanhat virheet tuli taas kaivetua naftaliinista. Käskyjen hokeminen ja laahaava ohjaus, näin heti kärkeen. Tuntuu kuin aloittaisi ihan nollasta taas... Kiva oli kyllä huomata miten hyvin Ira reagoi kun korjaa omaa ohjausta, kyllä sitä vauhtia löytyy koirasta jos sitä löytyy emännästä. Ja kelistä huolimatta Ira jaksoi innolla ja oli verryttelykävelyllä niin hyvällä fiiliksellä että otti pari riemuspurttia ja yritti hakea kaverin koiraakin juoksemaan, tosin tuloksetta. Mäyrällä on tainnut olla vähän ikävä kentälle.

Ensi viikolla päästään taas epiksiin juoksemaan, jos vaikka syksyllä pystyisi ainakin yksiin kisoihinkin niin ei olisi lisenssi ihan turhaan. Eli tavoitetta on :-)

Agiepikset 12.6. ja lomatauko

Käytiin kotiseuran epiksissä viime tiistaina. Ed. perjantaina koira oli huipputerävänä treeneissä ja suoritti valtavan innolla. Odotin hyvää tulosta epiksistä koska yleensä kisoissa Ira aina petraa ja antaa vielä vähän enemmän. Kävikin vähän toisin, mölliradalla kevyemmät käskyt ei menneet perille asti ja väärä este veti - HYL. Kuitenkin vahti oli kova ja koira hyppäsi mm. muurin upeasti. Kisarata menikin sitten ihan lekkeriksi, Ira kuumeni heti ekan putken jälkeen ja painatti kaikki mahdoliset ja mahdottomat esteet ihan omassa järjestyksessään, korvat katosi aivan täysin.

Panostin koiran innostamiseen ja rataantutustumisen aikana Ira keksi kuluttaa aikaa ja energiaa jahtailemalla muita koiria, tai olisi jahdannut jos treenikaveri ei olisi pitänyt sitä aloillaan... Toinen oli niin innoissaan että se turhautui odottaessa. Ensi kerralla pitää ottaa se sivuun ja leikkimisen lisäksi ottaa vähä tottelevaisuutta jos koira alkaa kuumeta.

Ensi kertaan onkin sitten aikaa. Juhannus, kesäloma ja kesätauko siirtävät seuraavan treenikerran heinäkuun puoleen väliin. Tietty kontin avaimet löytyy ja vapaavuoroja on tarjolla, katsoo miten kelit suosii harrastusta...

Sannan koulutus 2.6.

Käytiin taas Sannan koulutuksessa lauantaina hakemassa uutta ohjausoppia. Rata oli haastava mutta mainio, pääsimme tehotreenaamaan minun pahinta akilleen kantapäätäni: Vastakäännöstä.

Siis miten vaikeaa se voi olla? Esteen eteen (oikean puolen siivekkeen kohdalle) ohjaus vasemmalla kädellä, käännös paikallaan vasemman kautta ympäri (samalla koira hyppää esteen), ohjausote vasempaan käteen (samalla koira kiertää esteen jälkeen ohjaajan vasemmalle puolelle) ja voila, näpit on ns. nokassa kiinni ja ihan loistavat asemat lähteä ohjaamaan koiraa seuraavalle esteelle. Ei ole vaikeaa, oikeasti, mutta silti meinasi jo nousta pala kurkkuun kun kroppa vaan ei tottele.

Vastakäännöksen periaate on opetettu kyllä meidän treeniryhmälle jo aika alussa mutta ainakin itselleni iskostui päähän sellainen ajatus ettei sitä tarvitse kuin nopealla koiralla. Jota minulla ei ole. Siis ei ole ollut tähän asti. Agi-nakista on löytynyt uusi vaihde ja se on TÄYSILLÄ. Lauantaina hiekka lensi ja aitaa kaatui, melkein, kun Ira päästeli menemään. Aivan ihanaa että se on löytänyt taas treeniin vauhdin ja riemun, mutta mutta. Sehän meinaa sitä että minun pitää muuttaa omaa ohjausta radikaalisti, huomasin hidastavani koiraa olemalla edessa ja/tai myöhässä koko ajan.

Eli uutta ohjauskuviota ja vastakäännöstreeniä tiedossa... Hain estekontin avaimenkin joten itsenäistä treeniä pitäisi kehittää. Suunnitelmana olisi yhdistää mahdollisimman moneen harjoitukseen aina ne kepit (jotka menivät Sannan treeneissä muuten ihan hyvin, tosin edelleen ohjasin varmuuden vuoksi vähän liian hitaasti) jotta Ira oppisi tulemaan niihin eri vauhdeilla ja eri kulmista. Allaolevaa olisi tarkoitus treenata, kakkosesteen kulmalle yhdistyy välistäveto ja vastakäännös. Jos menee liian vaikeaksi niin helpotetaan poistamalla hämyeste.

Ensimmäinen kesäpäivä

Ensimmäisen oikean kesäpäivän (lämpötila tänään yli 20 astetta!) kunniaksi heitettiin kenttätreenit sivuun ja käytiin pitkästä aikaa tienvieruslenkillä. Jottei harjoitusmahdollisuus menisi hukkaan niin kävimme kentän kautta heittelemässä keppiä ja tekemässä pieniä juoksuspurtteja. Uskon että jollakin tasolla kenttä on kenttä on kenttä myös koiran päässä. Jos siis leikimme ja harjoittelemme lähikentällä niin se sama positiivisuus joka assosioituu tähän kenttään, yhdistyy myös muihin (kisa)kenttiin? Mene ja tiedä, kuitenkaan en tahtoisi ajaa 20 minuuttia suuntaansa seuran kentälle joka kerta kun vien koiran ulos leikkimään joten pakkohan se on tähän omaan teoriaansa uskoa :-). Valtaosan itse lenkistä Ira kulkikin irti ja näin ohittelimme mm. leikkiviä lapsia ja ojassa kököttäviä variksia - kohteita joita hihnassa ollessa pitää paeta tai jahdata. Ira ohjautuu irti parhaiten pienillä äänillä kuten naksautuksilla ja sihahduksilla. Täytyy muistaa tämä seuraavissa reeneissä, pieniä ääniä on helpompi ajoittaa oikein kuin kokonaisia sanoja.

Lenkin grande finalena kohtasimme 12-viikkoisen mäyris-jackrussel neidin joka oli hyvin sievä ja oikein sopusuhtainen pikkukaveri, öh, rotuisekseen. Mikään syvä ystävyys ei roihahtanut ensi kohtaamisella mutta eiköhän me tätä pikku hurttaa vielä tavata, kun asuu melkein naapuritalossa. Olisi hyvä jos lähettävillä olisi joku omankokoinen leikkikaveri, hippaleikit ja painiottelut tekee hyvää sekä kropalle että pääkopalle.

Lähestymistreeniä - idea

Samalla kun kotona päästään aloittamaan keppitreenit (mahd. jo viikolla 21) niin ajattelin yhdistää niihin lähestymistreeniä. Kuva kertonee jotain, jos ei nyt yli tuhatta sanaa:

Eli aloitetaan hyppy-kepit-putki suoralla linjalla ja hiljalleen käännetään toista/molempia esteitä epäedullisempaan linjaan keppien ympärillä. Ihan sen mukaan miten Ira kehittyy harjoitellessa. Tätä olisi tarkoitus tehdä hyvin vähän kerrallaan ja usein. Ennen ja jälkeen treenejä pitäisi pyrkiä leikkimään ja koko hoito kaikkineen saisi kestää max vartin. Palailen tähän harjoitukseen noin viiden toistonkerran jälkeen, mitä opimme vai opimmeko mitään.

Sannan koulutus 13.5. ja agiepikset 14.5.

Tulipa harrastettua kahtena päivänä peräkkäin kun perjantain treenivuoro jäi koulun takia väliin. Sannalta tuli taas sunnuntaina hyviä neuvoja ja vinkkejä, tykkään kovasti Sannan tavasta enemmänkin havainnoida ääneen varsinaisen suoran neuvomisen sijaan. Vaatii kouluttajalta taitoa ja malttia antaa ohjaajan tajuta itse. Treeneissä löytyi ihan sattumalta uusi ykköslelu kentälle… Olin laittanut likaiset neulekynsikkäät palloksi käännettyinä namitaskuun ja unohtanut ne sinne. Irasta tämä uusi "pallo" on aivan ihana, pomppii kivasti hiekalla ja sen saa ravisteltua rikki (kun hanskat irtoavat toisistaan). Hyvä löytö, tätä tullaan tiiviisti hyödyntämään irtoamistreeneissä ja etenkin putkilla. Sannalta tuli myös vinkki kepeillä ohjaamiseen, tätä pitää harjoitella usein ja vähän joten tilasin Zooplussalta pujottelun kotiin.

Epiksissä käytiin maanantaina juoksemassa mölli- ja kisarata. Molemmilla radoilla oli vain suoria putkia ja siitähän se riemu repesi – ensimmäisellä radalla koira syttyi puolessa välissä ja toisella radalla vauhtia oli jo enemmän kuin tähän mennessä koskaan. Kisaradalta ei sijoitusta tullut koska vauhti + kepit ei vielä ole meillä toimiva yhtälö. Parin yrityksen jälkeen ohjasin koiran ohi kepeistä, turha siihen on jäädä hermoamaan ja käskyttämään kun toisella oli kerrankin silminnähden hiton kivaa :-)

Vauhtitreenit jatkuvat siis sekä kotona että kentällä. Tällä hetkellä näyttäisi siltä että pyritään kisaamaan elo-syyskuussa. Epiksiä on kesän läpi kerran kuussa, eiköhän me niihin pyritä menemään jos lämpötilat antaa myöten.

Nakkikoira + agility = aginakki

Reilun vuoden harrastustaustan ja tuoreen kilpailukokemuksen innoittamana päätin alkaa bloggaamaan agilityharrastuksestani. Minulla on 2,5 v pitkäkarvainen mäyräkoira joka on ensimmäinen ikioma koirani. Mäyriksiä meillä on ollut yhteensä rapiat 20 vuotta joten rotu on tuttu ja rakas. Olen mieltynyt rotuun sen itsenäisen luonteen, monipuolisuuden ja helppouden vuoksi. Mielestäni koiralla tulee olla tarkoitus elämässä ja Iran tarkoitus on harrastaa perheen kanssa, kaikkea mato-onginnasta polkupyöräretkiin ja näyttelyistä agilityyn.

Vaikka agility on kokemukseni mukaan avoin laji kaikille roduille myös henkisellä puolella, olen saanut monenlaista reaktiota ajatukseen mäyräkoirasta agilitykentällä. Useissa (etenkin netin) lähteissä ja keskustelupalstoilla edelleen jaksetaan hokea mantraa siitä kuinka itsepäistä mäyräkoiraa ei vain voi kouluttaa, metsäviettinen koira karkaa taatusti jos sen laskee irti ja pitkäselkäiselle koiralle hyppiminen on hengenvaarallista. Mäyräkoira ei ole itsepäinen eikä tyhmä, se on päinvastoin itsenäinen ja älykäs. Pentuna sen liioitellun lelumainen olemus ja suuret kuutinsilmät saavat omistajan unohtamaan että tässä on kasvamassa melkein kymmenen kiloa metsästäjän sukua, joka joko tunkeilijan tai saaliin (esim. naapurin kissa) tai tuoksujäljen (grilliruoka, jäniksen papanat, you name it) havaittuaan on valmis uhmaamaan piikkipensaita, mutaojia ja kotona odottavaa selkäsaunaa.

Mäyriksen pentuajan koulutuksesta löytyy valtavat määrät tietoa mm. netistä joten en toistele sitä tässä. Itse olen oppinut yrityksen, erehdyksen ja viisaampien neuvojen kautta. Kahta ensimmäistä en suosittele niinkään lämpimästi kuin viimeistä. Jutelkaa, kyselkää, olkaa yhteydessä harrastajiin ja kasvattajaan, muodostakaa oma mielipiteenne. Terveys ja ravitsemus ovat minulla sydäntä lähellä, meillä on barffattu 2011 loppukesästä lähtien. Syynä ruokavalion muutokseen oli Iran haluttomuus syödä teollista kuivamuonaa. Mietin mitkä asiat koiran elämässä ovat oikeasti niitä päivän ilonpilkkuja ja päätin että ruokailun pitäisi olla yksi sellainen hetki. Niinpä meillä siirryttiin eläinkaupan kuivapapanoista raakaravintoon ilman siedätysjaksoja ja hyvin meni. Iran ruoka koostuu broilerista, porosta, siasta, naudasta, kaloista (lähinnä lohesta) ja kasviksista sekä marjoista eri muodoissa, maaeläimissä sisäelimiä mukaan lukien. Barffauksesta on useita aktiivisia keskustelualueita ja kattava määrä ohjeita saatavissa netin syövereistä joten siihenkään ei mennä nyt syvemmin. Mainittakoon tosin ettei meillä ihan 80 % luita syödä, 50 % on lähempänä totuutta. Ruuan koostumuksen arvioinnissa auttaa sen analysointi mitä toisesta päästä tulee pihalle, tai siis tarkemmin pihanurmelle, ja se miltä koira näyttää. Liikasyöttö hyvälläkin ruoalla lihottaa ja siitä päästäänkin agilityn vaarallisuuteen mäyriksille.

Heti kärkeen totean ettei ole mitään mihin mäyris ei kykenisi selkänsä takia. Mäyris ei ole herkkä ja hauras vaan aito työkoira joka loistaa päästessään hommiin – ihan sama millä harrastuksen saralla. Mäyriksen pahin heikkous on sen opportunismi, kyky vakuuttaa ihmiset siitä että se on nälkäkuoleman partaalla ihan näillä näppäimillä tai etteivät vallitsevat sääolosuhteet ole sokeritassulle soveliaita. Ylipaino on koiralle hengenvaarallinen sairaus joka vaikuttaa kaikkialle kroppaan ja laskee elämänlaatua merkittävästi. Toinen kurja asia on monipuolisen liikunnan puute ja suoranainen rapakunto. Pelkkä agility kerran viikossa ei riitä liikunnaksi vaan juokseminen monipuolisessa maastossa ja/tai telmiminen muiden koirien kanssa on tarpeen. Tärkeää on myös lämmittely ja verryttely, 20 min ennen treeniä reipasta kävelyä tai vaikka löysää hölkkää etenkin viileillä keleillä, ja sama uudestaan radan jälkeen. Voi tuntua liioittelulta valmistautua 20-kertainen aika alle minuutin suoritukseen radalla, mutta jokainen radan täysin kylmiltään ohjannut tietää miltä ne omat jalat ja peffa tuntuu seuraavana aamuna…

Tarkoituksenani on ylläpitää jonkun näköistä harrastuspäiväkirjaa omaksi ilokseni. Väliin tulee varmasti muitakin koirajuttuja ja valokuvia sillä agility ei ole meille koko elämä, ja elämässä voi tapahtua muutakin kivaa jonka haluan merkata muistiin. Agility on vakavasti otettava muttei vakavamielinen urheilulaji ja se varmaan näkyy… Kiitos ja anteeksi vaan jo etukäteen. Jos nämä yksinpuheluni herättävät edes yhdessäkään koiraihmisessä kysymyksiä, ajatuksia tai innostusta lajiin/rotuun, on blogi paikkansa ansainnut.

Kentillä nähdään
- Anna & Ira