Ensimmäisen oikean kesäpäivän (lämpötila tänään yli 20 astetta!) kunniaksi heitettiin kenttätreenit sivuun ja käytiin pitkästä aikaa tienvieruslenkillä. Jottei harjoitusmahdollisuus menisi hukkaan niin kävimme kentän kautta heittelemässä keppiä ja tekemässä pieniä juoksuspurtteja. Uskon että jollakin tasolla kenttä on kenttä on kenttä myös koiran päässä. Jos siis leikimme ja harjoittelemme lähikentällä niin se sama positiivisuus joka assosioituu tähän kenttään, yhdistyy myös muihin (kisa)kenttiin? Mene ja tiedä, kuitenkaan en tahtoisi ajaa 20 minuuttia suuntaansa seuran kentälle joka kerta kun vien koiran ulos leikkimään joten pakkohan se on tähän omaan teoriaansa uskoa :-). Valtaosan itse lenkistä Ira kulkikin irti ja näin ohittelimme mm. leikkiviä lapsia ja ojassa kököttäviä variksia - kohteita joita hihnassa ollessa pitää paeta tai jahdata. Ira ohjautuu irti parhaiten pienillä äänillä kuten naksautuksilla ja sihahduksilla. Täytyy muistaa tämä seuraavissa reeneissä, pieniä ääniä on helpompi ajoittaa oikein kuin kokonaisia sanoja.
Lenkin grande finalena kohtasimme 12-viikkoisen mäyris-jackrussel neidin joka oli hyvin sievä ja oikein sopusuhtainen pikkukaveri, öh, rotuisekseen. Mikään syvä ystävyys ei roihahtanut ensi kohtaamisella mutta eiköhän me tätä pikku hurttaa vielä tavata, kun asuu melkein naapuritalossa. Olisi hyvä jos lähettävillä olisi joku omankokoinen leikkikaveri, hippaleikit ja painiottelut tekee hyvää sekä kropalle että pääkopalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti