Omistaja ennen koiraa -haaste

Joku tovi sitten Jakke julkaisi Kaffepaussin numero 53 aiheella koira ennen omistajaa. Videolla käsiteltiin lähinnä sitä, että miten samat ihmiset jotka tuntevat koiriensa ruokinnan kaikki hienoudet ja optimoivat koiriensa ruoan lisäksi myös treenin hiomaan täydellisyyttä, voivat laiminlyödä sekä omaa syömistään että liikkumistaan. Kun tietotaito on (tutkimukset kun perustuu ennemmin ihmisiin kuin koiriin, joten ihmisten ravitsemusta on opeteltava ymmärtääkseen koiraa), miksei sitä käytetä? Ja toki pintaan nousi myös vanha kunnon purkkiuskovaiset vs. luonnonmukaiset, eli "ei ne koirat talvisodassakaan vitamiineja saaneet" -vänkäys, jossa yhtenä vakiokommenttina on että lasketko oman ruokasi muka näin tarkasti?

Otin viikon ajan projektiksi laskea oikeasti kaiken mitä syön. Homma kävi erittäin helposti älypuhelimella, koska Samsungin S Health -ilmaissovellus tarjoaa hommaan erittäin helpon työkalun. Yes, there's an app for that :). Appi tarjoaa päivälle 6 erillistä ruokailua, johon voi valita kellonajan ja hakea avainsanoilla tarkalleen mitä on syönyt. Valikoima on kerrassaan tolkuton, jos lähdetään siitä että punaviinit on listattu rypäleittäin niin uskokaa kun sanon että sieltä löytyy kaikki. Päätin myös että viikon seuranta riittää, kun teen päätöksen etten sievistele elintapojani seurantaa varten vaan syön ihan tavallisesti (pl. määrätty ylimääräinen veden lipittäminen ja kielto ottaa kunnon kumaria, molemmat kiitos lääkekuurin) ja katson miten käy. Ruokapuolelta seurannassa ovat seuraavat osiot:
- Proteiini
- A-vitamiini
- Kalsium
- Kalium
- Rauta
- Rasvan osuus kokonaisenergiasta %

Tämän lisäksi käynnistin samassa sovelluksessa juoksuvalmentajan, nimellä "Vauvanaskelista 5 km:n". 10 viikkoa, treeni 3 x viikko ja 23. joulukuuta mun pitäisi juosta 5 km. Joka itsessään on kerrassaan nöyryyttävää, että olen aivan hapoilla pelkästä 1,6 km hölkästä kun vielä muutama vuosi sitten juoksin 10 km / 55 min. No, itse olen itseni syönyt ja rötvännyt, ei muuta kun leuka rintaan ja treenaamaan. Treeni-app on kiva, päivät saa päättää itse ja se antaa myös mahdollisuuden korvata tekemättä jääneen treenin. Matkat ovat aluksi sellaisia että niihin kykenee vaikkei olisi eläessään juossut. Vajaassa viikossa huomasin jo ensimmäisen muutoksen: aamutuimaan rappusten harppominen toimistolle eli 6. kerrokseen ei hengästytä juuri lainkaan, hengitys tasaantuu ennen kuin ehdin käytävän päähän ja kahvinkeittimelle. Aikaisemmin oli tuskanhiki ja ahristus vielä minuuttien ajan työpisteessäkin. Myös hölkkääminen muuttui helpommaksi kerta kerralta.


Tulokset

Viikko oli melko tavanomainen, parina päivänä en ehtinyt liikkumaan, yhtenä päivänä liikuin koko päivän ja yhtenä päivänä elin pakastepitsalla. Ei tullut sievisteltyä, oikeammin tuli syötyä ehkä jopa vähän enemmän kuin normaalisti, kun illalla laskuri ilmoitti että 25 % päivän kaloreista puuttuu... App on rakennettu niin että se palkitsee kun kalorimäärä täyttyy, joka on ihan terve suuntaus.

Tuloksissa oli muutamia yllätyksiä. Periaatteessa tiesin että huonona lihansyöjänä syön luultavasti melko hyvin proteiinia, en hirveästi liikaa ainakaan, mutta yllätykseksi keskiarvo on noinkin hyvä. Kaliumin suhteen olin kuvitelmassa että se tulee monipuolisesta ravinnosta... No, periaatteessa joo. Treenipäivinä tulee normaalisti syötyä muutenkin banaani tai pari (sarjassamme ruokia jotka säilyy lämpimässä ja ovat syötävissä seisoen kahdella haukkauksella) joten kalium tuskin on ongelma kun muistan banaanini. Tässä viikon otannassa ei ole yhtään "banaanipäivää". A-vitamiinin keskiarvoa nostaa viikolla syödyt maksapihvit sekä karitsanliha, pidemmällä otannalla KA olisi matalampi mutta silti hyvä. Rasvan määrä oli matalampi kuin kuvittelin, olen aika perso kaikelle rasvaiselle, karkeista voin kieltäytyä mutta sipsit tai pähkinät katoaa nopeammin kuin ehtii sanoa "possu". Toki rasvan laadussa olisi taatusti korjaamista (sitä kalaakin voisi joskus syödä...) jolloin atoopikko saisi kuivaa talvi-ilmaa vastaan kaiken mahdollisen avun.

Sitten ne ongelmakohdat... Kalsium ja rauta. Kalsiumin saannin odotin olevan matala mutta en näin järkyttävä. Jos on viettänyt lapsuuttaan 80-90 -luvuilla laktoosi-intolerantikkona, ymmärtää miksi maidon makuun tottuminen on hankalaa. Maito oli joko sitä makeaa HYLA-litkua tai jotain josta seurasi aivan helvetilliset kivut. Maitoa, sitä laktoositonta ja normalinmakuista, menee nykyään lähinnä kahviin tai muroihin. Janojuomana se on yhtä mielekäs kuin oliiviöljy. Raudan matala saanti taas paljastaa sen miten vähän sitä punaista riistalihaa tai sisäelimiä tulee syötyä.


Ajatuksia aiheesta ja korjauksia jatkoa ajatellen

Välillä (usein) koirien mutu-ruokavalioita ja yrjölänpuurovirityksiä perustellaan sillä että koira näyttää terveeltä ja voi hyvin. Mun mielestä tämä ylläoleva taulukko on huutava esimerkki siitä ettei niillä seikoilla ole mitään merkitystä.

Minä olen täysin perusterve, liikkuva ja aktiivinen 31-vuotias lajini edustaja. Minulla ei ole koskaan eläessäni ollut yhtään murtunutta luuta (vaikka olen tippunut puista, hevosten selistä, kaatuillut viimeeksi viime viikolla ja ollut koko lapsuuteni silleen terveesti mustelmilla), ja esim. jalkojen nivelet ovat hemmetin hyvät ja vahvat. Käsissä on vähän napistavaa, mutta pienellä harjoittelulla nekin ovat hyvinvoivat (esim. kutoessa kädet kipeytyy ja jäykistyy aluksi, pidän sitä ihan normaalina koska se menee tekemällä ohi). Näistä ulkoisista ominaisuuksista huolimatta olen hyvin suurella todennäköisyydellä vielä tulevaisuudessa lonkkaleikkausjonossa, ja se on aivan itseaiheutettua. Tiedättehän, niitä tapauksia joissa täysin terve ja aktiivinen vanhus liukastuu bussipysäkillä ja menee kerralla ihan säpäleiksi.

No, mitäs tekisi asialle...

Ennen koko projektia lisäravinnevalikoimaan kuului D3-vitamiini, kalanmaksaöljy sekä rasitukseen magnesium. Perusteena se, etten syö tarpeeksi kalaa ja saa sitä kautta vitamiinia ja omega-3 rasvahappoja, tai riittävästi kasvisöljyjä jotta saisin niitä hyviä rasvahappoja ja E-vitamiinia. A-vitamiinia en pitänyt huolenaiheena aiemmin enkä pidä nytkään, en edes sen saantia tuntuvasti yli minimisuosituksien. Jos olisin aikeissa hankkiutua raskaaksi, kiinnittäisin toki asiaan edes vähän huomiota.

Nyt kävi aika ilmiselväksi että kalsium olisi hyvä lisätä valikoimaan, mielellään ihan grammasena tablettina. Samoin rautalisä jossakin muodossaan. Toki jos olisin valtavan reipas tyttö, muuttaisin ruokavaliota. Kulutin yhden illan Finelin sivuilla tutkien vaihtoehtoja, ja tulin siihen tulokseen että parilla lisäpurkilla teen elämästäni huomattavasti helpompaa kuin yrittämällä syödä esim. päivittäin 100 grammaa kovaa, rasvatonta juustoa tai muistamalla viikoittain syödä verilettuja. Hankistalistalle laitetaan myös jossakin vaiheessa kyydistä tippunut sinkki. Ihan puhtaasti siksi, että nostettaessa kalsiumin ja raudan määrää ruokavaliossa menemällä purkille, on turha kuvitella että heikosti bioaktiivinen sinkki pärjäisi samoissa mittelöissä ilman pientä buustia.

Mitä ajatuksia heräsi, heräsikö mitään? Innostuitko kokeilemaan samaa? Jos innostuit ja sinulta puuttuu terveys-app puhelimesta, kokeile Finelin ruokakori-toimintoa. Se antaa hieman kattavammin dataa joten se on jopa osin parempi.

Actionkameratestailua ja noutoja

Muutama vuosi sitten talouteen hankittu ns. actionkamera ContourROAM pääsi taas koirakäyttöön ku tilasin eBaystä edullisesti (n. 16 €) koiravaljaat sopivilla kiinnityspaloilla. Toki jo aiemmista kokeiluista oppineena tiesin ettei nopea-askelisen pikkukoiran selässä oleva kamera ole mistään kotoisin, mutta pitihän sitä testata kuitenkin. :)

Itse setuppi näytti tältä:

Näyttää ihan joltain kauko-ohjattavalta lelulta, eikö?

Ja vaikka kamera oli niin kireällä että läskit soi niin siitä huolimatta se heiluu kuin... No, ei tähän väliin ole yhtään asiallista vertausta, niin sanotaan että se heilui kamalan paljon.

Ensimmäiseksi vedin noin 50 m jäljen jäisellä variksella ja kuvasin sekä käsivaralta noudon, että koiran selästä. Käsivaralta näkyy miten koira menee kuin raiteilla pitkin jälkeä. Toki kostea, ylipitkä nurmikko muodosti melkein polun siihen mistä kuljin, mutta saa kai sitä silti vähän leijua? Joka tapauksessa, hieno etsintä, palautus vähän takkusi kun varista vietiin ensin vähän väärään suuntaan ja sitten sitä jäätiin tutkimaan rinteeseen "piiloon". Tämä taisi kaiken kaikkiaan olla viides harjoituskerta ja toinen yritys tehdä pidempää kuin heittomatkan noutoa, joten olen ihan tyytyväinen. Ja hyvä että varis kiinnostaa, elokuussa samainen koira ei ottanut edes lintua suuhun...

Käsivarakuvaa linnun noudosta:

Ja koiran kuvakulma samaan noutoon:

Ai kuka lässyyttää koiralle? En minä ainakaan...

Toki puuhailtiin myös kaiken maailman muuta hönttöilyä, kuten toinen, lyhyempi nouto (jossa koira seurailee ihan puhtaasti kyllä mun askelia eikä sitä laahausjälkeä...), vähän tennispallon jahtaamista ja sitten perus-tassuttelua kivoissa maisemissa. Sellainen pieni läpileikkaus siitä mitä meillä puuhataan, kun nappaan koiran ulos portista ja sanon meneväni käymään rannassa. Kaikin puolin kiva paikka puuhailla koiran kanssa tuo Kantolan tontti, jonkun verran siellä paikalliset ulkoilee silloin kun talo ei ole varattu (esim. kesällä oli taidenäyttely ja meidän toivotettiin tervetulleeksi leikkimään pihalle siitä huolimatta) ja kun on ihmisiksi niin eiköhän siellä saa ulkoilla jatkossakin.

Heinänsyöntiä, vedenjuontia ja maisemia:

PS. Jos seutu ihastutti niin meidän kämppähän on sitten myynnissä, minuutin kävelymatka (yhden tien ylitys siis) tästä rannasta. Vink vink. ;)

Ruokarauha maassa, kaikilla hyvä tahto

Tulipa mieleen eräänä päivänä koiria syötellessä kirjoittaa vähän meillä tehdyistä ruokajärjestelyistä. Ei varmaan mitään mullistavaa tai poikkeavaa muiden monikoiraperheiden arjesta, mutta meillä hyvin toimiva systeemi.

Meillähän tosiaan on kaksi koiraa, 5,5 v Ira ja 2,5 v Judo. Ira on aina ollut hidas syömäri, joka syö sen verran ettei ole nälkä ja poistuu paikalta vaikka kupissa olisi ruokaa. Ira myös röyhtäilee ruoan jälkeen, ja on tehnyt tätä pennusta lähtien. Eli joku siellä syömäpäässä mättää eikä sitä ole ratkaissut korotettu kuppi tai ruoan koostumuksen tai lämpötilan muuttaminen. Judo taas on talouden märkä-kuivaimuri joka imaisee alipaineella suuhunsa kaiken joka muistuttaa ruokaa. Päästäisistä lehtisalaattiin ja kanankakkalannoitteesta kuolleisiin lokkeihin, Judon lempiruokaa on ruoka.

Käytännön syistä koirat syövät yleensä kerran päivässä eli aamuisin. Se tarkoittaa n. 200 gramman lihasatsia eli paria desiä, kulutuksen mukaan vaihdellen. Judolle se on noin nanosekonnin hotkaisu, Iralle vartin operaatio. Koirat syövät samassa keittiössä omista kupeistaan, ja syötyään oman kuppinsa Judo mielellään menisi antamaan taustatukea Iralle jolla on ruokaa jäljellä. Ruokailuun onkin syntynyt oma rutiininsa joka menee suunnilleen näin:

- Ira saa kupin ensin, keittiön perälle ja saa alkaa syömään ruokaansa heti.
- Judon ruoka tarjoillaan keittiön toiseen päähän, lähemmäs eteistä ja Judo joutuu odottamaan, antamaan tassua tai käymään maate kunnes saa luvan syödä.
- Syötyään Judo ei saa jäädä keittiöön vaan sen tulee poistua eteisen puolelle välittömästi. Edes vettä ei mennä juomaan tässä kohtaa.
- Kun Ira on valmis, se saa luvan lähteä kupilta. Ira ei saa päättää koska se on mielestään syönyt tarpeeksi, vaan minä päätän sen. Jos kupissa on ruokaa, käsken sitä kerran syömään, jos se ei syö niin nostan kupin ylös ja annan luvan mennä. Jos kuppi on tyhjä, kehun kovasti ja annan mennä.
- Judo saa luvalla tulla tarkastamaan Iran syömispaikan ja nuolemaan lattiaa tai tyhjää kuppia. Iran ruokiin Judo ei koske kuin poikkeustapauksessa. Judo saa tutkailla Iran jälkiä tai käydä vesikupilla sen ajan kun minä kävelen eteiseen päästämään koirat ulos.

Kuulostaako kamalan hankalalta ja kurjalta natseilulta? Ehkä vähän. Meille se kuitenkin on rutiini, eikä koiria oikeastaan edes tarvitse käskyttää kun ne tietävät mitä kuuluu tehdä. Näin taataan se,e ttei Judo pääse ahmimaan tupla-annoksia, eikä Ira ahdostu Judon painostaessa ja jätä ruokia väliin. Näin molemmille saa lisättyä kuppeihin oikeat lisäravinteet eikä tarvitse miettiä että kuka ne milloinkin syö.

"Ai se juo vielä vettäkin... Eikö jo sais tulla kohta?"