Itse setuppi näytti tältä:
 |
| Näyttää ihan joltain kauko-ohjattavalta lelulta, eikö? |
Ja vaikka kamera oli niin kireällä että läskit soi niin siitä huolimatta se heiluu kuin... No, ei tähän väliin ole yhtään asiallista vertausta, niin sanotaan että se heilui kamalan paljon.
Ensimmäiseksi vedin noin 50 m jäljen jäisellä variksella ja kuvasin sekä käsivaralta noudon, että koiran selästä. Käsivaralta näkyy miten koira menee kuin raiteilla pitkin jälkeä. Toki kostea, ylipitkä nurmikko muodosti melkein polun siihen mistä kuljin, mutta saa kai sitä silti vähän leijua? Joka tapauksessa, hieno etsintä, palautus vähän takkusi kun varista vietiin ensin vähän väärään suuntaan ja sitten sitä jäätiin tutkimaan rinteeseen "piiloon". Tämä taisi kaiken kaikkiaan olla viides harjoituskerta ja toinen yritys tehdä pidempää kuin heittomatkan noutoa, joten olen ihan tyytyväinen. Ja hyvä että varis kiinnostaa, elokuussa samainen koira ei ottanut edes lintua suuhun...
Käsivarakuvaa linnun noudosta:
Ja koiran kuvakulma samaan noutoon:
Ai kuka lässyyttää koiralle? En minä ainakaan...
Toki puuhailtiin myös kaiken maailman muuta hönttöilyä, kuten toinen, lyhyempi nouto (jossa koira seurailee ihan puhtaasti kyllä mun askelia eikä sitä laahausjälkeä...), vähän tennispallon jahtaamista ja sitten perus-tassuttelua kivoissa maisemissa. Sellainen pieni läpileikkaus siitä mitä meillä puuhataan, kun nappaan koiran ulos portista ja sanon meneväni käymään rannassa. Kaikin puolin kiva paikka puuhailla koiran kanssa tuo Kantolan tontti, jonkun verran siellä paikalliset ulkoilee silloin kun talo ei ole varattu (esim. kesällä oli taidenäyttely ja meidän toivotettiin tervetulleeksi leikkimään pihalle siitä huolimatta) ja kun on ihmisiksi niin eiköhän siellä saa ulkoilla jatkossakin.
Heinänsyöntiä, vedenjuontia ja maisemia:
PS. Jos seutu ihastutti niin meidän kämppähän on sitten myynnissä, minuutin kävelymatka (yhden tien ylitys siis) tästä rannasta. Vink vink. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti