DIY: mäyräkoiran huovutettu villatakki

Agilityn (ja muunkin koiraurheilun) pikkuinen miinuspuoli on lepopäivät. Niitäkin kun pitäisi pitää joskus. Jos koirat makaavat pitkin olohuonetta lataamassa akkuja ja ulkona on kylmää, märkää ja säkkipimeää, ei ulos tule lähdettyä. Siksipä talven tullessa alkaa lankojen suurkulutus!

Meille kantautui surkeiden sattumusten sarjan kautta suurehko määrä erinäisiä käsityövälineitä, mm. monen kokoista puikkoa ja koukkua. Lankoja minulla taas on pieni matka-arkullinen, "kaiken varalta". Huovutettua takkia olen pyöritellyt ajatustasolla jo tovin, valtaosin siksi koska valmiit takit ovat aika arvokkaita ja mäyräkoira on melko "mittatilauseläin". Parin illan leffantuijotuksen lomassa syntyi lopulta ihan toimiva vaate, johon opastusta alla.

Aikuisten Oikeita neule-/virkkausohjeita en osaa lukea enkä kirjoittaa. Siksipä nämä ovat vähän tällaiset. Sanotaan vaikka että itse kun tekee, tulee just mitä sattuu tulemaan. Jos joku kaikesta huolimatta päättää kokeilla niin raportoi toki mahdollisista (todennäköisistä!) sudenkuopista ja päättömyyksistä. Pyrin selventämään ja korjaamaan parhaani mukaan.

TARPEET

* Koukku, koko 10
(Muoks. Koukkukoko alunperin väärä)

* Huopuvaa, paksuhkoa villalankaa noin 200-250 grammaa. Itse käytin Villa Laurilan hahtuvalankaa, joka on huippulaadukasta ja tasalaatuista. Tilalle sopii varmasti myös esim. Novitan Huopanen.

* Nappeja

* Jämäkkää kuminauhaa

* Neula ja lankaa

* Pesukone :-)

KAAVAT

Takki on tehty kokonaisuudessaan puolipylväitä virkaten, paksumman ja tiukemman neuleen saa aikaiseksi kiinteällä silmukalla. Alla periaatekuva takin vääntämisestä:

Huopuvissa töissä ei kannata stressata käsialaa, vaan tarvittaessa esim. toispuoleiseksi karkaavan työn voi paikata virkkaamalla lisää silmukoita työn päälle vaikka aivan toiseen suuntaan. Huopuminen piiloittaa sellaiset pikku tyylimokat, pääasia että muoto on sinne päin. Ja todellakin, sinne päin riittää! Valmiit palat pestään 40 asteessa koneessa, normaalisti pesuaineen ja mielellään yhden käsipyyhkeen tms. ylimääräisen rievun kanssa, jotta neuleesta irtoava nukka päätyisi muuallekin kuin nukkasiiloa tukkimaan. Koneesta otettuna lämmin ja kostea työ on täysin mukattavissa käsin. 

Erittäin tärkeä huomio huopumisesta ja kaavojen koosta. Jokainen ei-niin-kätevä emäntä on joskus pessyt jotain neulottua pilalle. Huovuttaminen paitsi pienentää (noin 40 prosenttia leveydestä, pituudesta jopa puolet ennen venytystä!), myös tiukentaa neuletta. Huomioi valmistajan ilmoittama langan kutistuma ja noudata kyseisen langan huovutusohjeita! Pyri siis tekemään ennemmin löysää tai tiukkaa neulosta. Muuten tuloksena on aivan kivikova koppura.

Tässä kohtaa herätetään nyrpeä, uninen mäyräkoira ja läjäytetään sen selkään kostea huopapala, jota sitten venytetään, vanutetaan, sovitetaan, venytetään, sovitetaan, jne. kunnes se on sopiva. Tai mäyräkoira ei suostu enää seisomaan mallina, kumpi vaan sattuu tapahtumaan ensin. PS. ole nopea. :-)

Pestyt, huopuneet ja venytellyt palat näyttävät tältä:

Palasten kuivuttua ryhdytään ompelutoimeen. Tähän versioon tein eteen tarrakiinnityksen, mutta käytännössä täysin päähän pujotettava on pikkukoiralle parempi. Jollet halua maata rähmälläsi eteisen lattialla kiinnittämässä takin etuosaa joka on noin 10 cm korkeudella lattiasta, kun vaate on koiran päällä.

Tässä tuotteen mahapuoli, kasattuna ja napit & kumilenkit kiinnitettyinä. Kun palat ovat yhdessä, pue tekele koiralle ja merkkaa kaikki nappien paikat esim. liidulla kerralla. Venyttele ja vanuttele takkia koiran päällä niin että se istuu mahdollisimman vähän pussittaen. Ennemmin pikkuisen tyköistuva kuin niin löysä että se heiluu liikkuessa päällä. Heiluvat vaatteet kutittaa ja kutistessa on pakko piehtaroida. Ja piehtarointi vit... Harmittaa omistajaa.

Tältä näyttää selkäpuoli valmiina. Nappien määrä vaihtelee sen mukaan miten kiinnitystä tarvitsee säätää. Minun versiossa sekäpuoli on liian kapea, joten jouduin lisäämään napit sivuihin ettei takkiin tuule kyljistä sisään.

Ja sitten testaamaan! Meillä testataan kaikki uudet vehkeet irti, syteen tai saveen. Ja kyllä, meillä on haravoitu lähipuskia kun koira lähti upouudessa neuleessa tuhatta ja sataa juoksemaan ja palasi vartin päästä kerrassaan alasti. Jos istuvuus ei riitä normaaliin liikkumiseen irti ja vaate joko karkaa päältä, tai koira liikkuu alkuärsytyksenkin jälkeen huonosti, lentää vaate romukoppaan. Mäyräkoiran saa kramppiin ja kipeäksi monella tavalla ja huonot vaatteet on ehkä yksi typerimpiä tapoja...

Aluksi seisottiin. Kuten näkyy, tähän kannattaa lisätä takajaloille kuminauhalenkit jotta takaosa istuu varmasti:

Näin se takaosa istuu aseteltuna (ja niiden kumilenkkien kera):

Päältä takki on istuva, muttei mikään muotoja imarteleva... Mamman maatuska! :-D

Etuosa, takin oikea puoli on tarralla kiinni ja nappi + kumilenksu varmistaa kiinnityksen. Plus napit on sööttejä, joten niitä pitää viljellä kaikkialle...

Kuvaussession jälkeen Ira koki saaneensa huomion kautta riittävästi hyvitystä kokemaansa nöyryytykseen ja alkoi taas käyttäytya ns. normaalisti. Siis niin normaalisti kuin Ira käyttäytyy... Ei tämä siis mikään Thundershirt ole, tämä päällä voi ja täytyy härvätä ihan kamalasti. Ei paljoa näytä ällö rytky vauhtinakkia vaivaavan, vai?