Alku oli simppeli ja helppo, lähdimme yhtä aikaa ykköshypyltä ja koira ohjaantui kauimmaiseen päähän putkea hyvin. Seuraavalle hypylle tiukka kulmaus onnistui hyvin, kun muisti jäädä oikeaan kohtaan seisomaan (putken ns. väärän pään paikkeille) ja jalat oikeaan suuntaan eli kohti seuraavaa putkea. Vitosputken jälkeen hypylle takaaleikkaus (joka kääntää tehokkaasti hypyn jälkeen). Olisin tehnyt 7 ja 8 väliin takaaleikkauksen mutta Sanna suositteli hyvin etenevää valssia jossa liu’utaan pois koiran tieltä, silloin koiranvauhti pysyy tasaisena ja se todennäköisemmin juoksee puomin kovempaa, kun sen takana ei tapahdu mitään ”ylimääräistä” koiran ollessa puomilla. Valssi toimi loistavasti.
Puomin päässä saatoin koiran melko pitkälle ja nappasin sen kontaktilta oikeaan käteen, kävin heittämässä esteen yli ja nappasin ohjauksen vasempaan käteen. Ensimmäisellä kerralla olin itse juossut liian pitkälle saattamaan ja Ira oli hypännyt turhaan pitkän loikan, jota joutui sitten turhautuneena korjailemaan itsenäisesti. Kymppihyppy normaalisti, yksitoista kauemman siivekkeen takaa eli ”yläkautta” jotta koira saa mahdollisimman suoran linjan hypyltä puomille. Vasemmalla kädellä saatto siivekkeelle sekä takaa-käsky, välittömästi valssaten pois alta jolloin koira jää oikeaan käteen ja saa hyvän kulman puomille.
Puomin jälkeen takaa-käsky ja omien jalkojen linjaus kohti siivekettä ajoissa. 13-hypyltä eteenpäin loppurata olikin melko ovela, olin tyytyväinen siihen että tajusin kyllä mitä kannattaisi tehdä, vaikken oikeasti osannutkaan ilman apua niitä ohjauskuvioita toteuttaa… 14- ja 15-hypyillä pääsin (jouduin!) pitkästä aikaa käyttämään jo hylkäämääni perus-pyörityskuviota eli ohjaus pysyy samassa kädessä ja minä joudun pyörimään koira nenän edessä säilyen. Tämä temppu ei ole koskaan ikinä onnistunut, pyrin aina käännöksissä kääntämään selän jotta Iralla pysyisi vauhti päällä. Onnistuneen pyörityksen avain onkin liikkeessä pysyminen, periaatteessa Iran kaltaisen koiran kanssa kannattaa pysyä koko ajan ohjauksessa askeleen edellä ja liikkua pois sen alta. Koiraa ei kannata jäädä odottamaan vaan luottaa että se oikeasti hyppää sen hypyn mikä sille on näytetty, vaikka itse liikkuisit jo eteenpäin. Ei pysähtelyä ja ehdottomasti ei kyyristelyä koiran päälle. Ja sehän toimi! Ihan mahtavaa, tämä ei ole onnistunut ikinä!
17-putkesta eteenpäin oli hauska kuvio, pohdin itse radan toteuttamista näin ja oli kiva huomata että olin tajunnut idean oikein. 17-putki ohjataan vasemmalta puolelta, jotta muurille ohjaaminen onnistuisi. Eli koira putkeen, jo ennen putken mutkaa hyppy-käsky ja kova spurtti ohjaamaan koiraa hypyltä muurille. Muurin jälkeen askel-kaksi ohjausta vastakädellä. Meidän tapauksessa omaa askellusta ei ollut välttämätöntä muuttaa mutta ohjaajan takia opeteltiin myös versio jossa käännähdetään askeleen ajaksi vasen kylki kohti koiraa ennen tuota 20-hyppyä. Oikealla kädellä ohjaus hypylle ja nopea puolivalssi hypyn siivekkeeltä, jossa koiran nenä napataan vasempaan käteen ja koira keilataan putkeen. 18-21 oli erittäin hyvä rytmitysharjoitus ja oikein onnistuessaan oli melko hieno ohjattava.
Todella onnistunut ja oikea hyvän mielen koulutus. Tuli sellainen olo että jo jotain osaakin (jopa minulle vaikeat valssit onnistuivat ensimmäisellä kertaa kohtalaisesti ja toisella kertaa hyvin) ja oma radanlukutaito riitti keksimään järkevät ohjauslinjat, vielä kun riittäisi varmuus myös noudattaa niitä ilman että joku ”nyökkää hyväksynnän” niille. Myös palkkaamisesta tuli hyvä muistutus, Ira alkaa ns. perseilemään ja tekee mitä tekee heti kun palkkausväli alkaa venyä. Palkan saatuaan on taas todella motivoitunut hommasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti