Metsäagia ja kisajännitystä

Kolmen kuukauden kisatauon jälkeen olisi huomiselle tiedossa kaksi starttia. Jännittää. Eikä yhtään helpota se, että viimeeksi samassa hallissa epiksissä Ira (ja puolustukseksi, noin 70 % kaikista koirista) lähti radalta hallin takaosaan nuuskuttelemaan estekasaa. Mikä lie siellä elellyt... Oma pakka meni täysin sekaisin moisesta epätyypillisestä ylläristä ja loppurata oli yhtä fiaskoa. Koira kasasi tosin itsensä oikein hienosti, pisteet sille. :-)

Pahinta stressiä lievittääkseni ja jotain yhteistä tekemistä keksiäkseni kävimme päiväkävelyllä Kantolassa. Maassa on ohut lumi mutta ei jäätä, joten vielä on viimeisiä mahdollisuuksia leikkiä metsäagia ilman liukastumisvaaraa, Puuhattiin siis sitä.

Hyvin kiertää...

...Ja hyvin pujottelee...

...Ja hyvin kiertää takaakin!

Kyllähän tällainen puuhastelu on balsamia epävarman ohjaajan haavoihin, kun toinen niin tohkeissaan tekee. Ja millintarasti mihin ohjaan - jos itse otan varman päälle ja kierrätän kaukaa puusta, se todellakin kiertää puun just niin kaukaa kun ohjaan!

Näillä eväillä huomiseen. ;-)

"Hei, sinä siellä. Muista juosta sitten."