Eilen päästiin ensimmäistä kertaa nauttimaan lumihangesta kuntoilumielessä. Vaikka kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa menivätkin pieleen (unohdin että hiihtäjillä on yksinoikeus pururatoihin talvella ja plussa-asteet ovat nostaneet vettä jäälle niin ettei sinne päässyt uimatta) niin saatiin pienet kotikutoiset jumpat aikaiseksi. Judo-raukka joutui tyytymään vain fleksin mittaisiin kirmauksiin mutta Ira sai lipattaa koiranmittaisen kepin perässä umpihangessa. Nuoskalumessa hyppiminen on paitsi raskasta, myös melko "tarttuvaa" - ei mennyt hirveän kauaa kun Iralla oli kainaloissa pesäpallon kokoiset paakut. Heiteltiin kuitenkin niin kauan kun Iralla into pysyi ja sukelsi hankeen kuin supermies. Kotona sulateltiin pienemmät paakut eteiden matolla luuta syöden...
Judo on hupaisa tapaus, ilmeisesti kevät tuo uutta juoksua tullessaan. Koira vaikuttaa menettäneen huumorintajunsa ihan lopullisesti ja mielialat ailahtelevat ääripäissä. Yhtenä hetkenä se rakastaa ja nyhjää kainalossa, seuraavana se jäytää jalkaa ja tiuskii kiukuspäissään. Voi pientä teinimakkaraa kun elämä on raskasta...
 |
| Hurjimus seisoo pesäpallot kainalossa ja herneitä varpaiden välissä... |
 |
| Mielialat heittelee, rakastetaan ja riiviöidään |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti