sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Etsivä löytää

 
Agilityn jäätyä taustalle piti alkaa pohtimaan uusia ajanvietteitä tilalle. Iralla oli kuitenkin melko aktiivinen harrastusura treeneineen ja valmennuksineen, joten tuntui ihan mahdottomalta että sen pitäisi viiden vuoden iässä siirtyä sohvaeläkeläiseksi tai pelkäksi lenkkikaveriksi. Kesällä keksimme sekä vesiriistan, että etsijäkoiratreenit.

Ensimmäiset treenit Kymenlaakson Etsintäkoirien riveissä oli meidän osalta 15.6. eli reilu 3 kk sitten. Siihen nähden olemme edenneet hyvin, vaikka toki näin jälkeenpäin olisi voinut paljon tehdä toisinkin. Nyt kuitenkin ollaan tilanteessa jossa koira etsii itsenäisesti ja ilmaisee ihmistä, ei palkkaa. Ilmaisua vahvistetaan nyt maalimiehen kehuin, jotta koiralle iskostuisi ajatus siitä että mahdollisimman pian alkava ja jatkuva ilmaisuhaukku on se varmin tapa saada emäntä ja palkkapurkki paikalle nopeasti.
 
Treenivideota viime sunnuntailta:

 
 
Vaikka Iralle piti opettaa äänellä ilmaiseminen aika alusta (Irahan ei juurikaan hauku, koska siitä on kielletty) niin ilmaiseva koira on ehdottomasti ainoa tapa meille edetä hommassa. Toinen tapa on kertova koira, joka kaikissa variaatioissa ainakin kerran palaa takaisin omistajan luokse ja ilmoittaa sovitulla tavalla (käy maate, kiskaisee merkkinarua, nappaa rullan suuhun, mikä vaan sovittu merkki). Tämä vaihtoehto on yksinkertaisesti liian hidas minun makuuni Iralle joka ei ihan ymmärrettävistä syistä etene metsässä yhtä nopeasti kuin iso paimenkoira.
 
Tämän syksyn aikana on tarkoitus talkoilla muiden koesuorituksissa ja ensi vuonna kokeilla Iran kanssa peruskoetta. Ensi kesälle on suunniteltu ensisijaisesti VERI-kokeissa starttaaminen, joten voi olla että etsintä jää silloin hetkeksi sivuun, ettei Iralla mene turhaan lajit sekaisin. Talven ajan keskitytään paitsi varmaan ilmaisuun, myös omistajan suunnistustaidon kehittämiseen (lähtien rehellisesti ihan nollasta, voin eksyä vaikka parkkipaikalle!) sekä omistajan kurssittamiseen. Käytynä on vasta Vapepan etsintäkurssi, joten opiskeltavaa on. Ja hyvä niin. :)

Pitkän aikaa agilitysta luopumisen jälkeen tuntui siltä ettei meille varmaan löydy enää uutta lajia joka olisi meille yhtä oma juttu. Ja nyt niitä lajeja onkin kaksi joissa minä olen motivoitunut ja Ira aivan loistava! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti