Vesiriistatreeniä ja wannabe-noutajan elkeet

 

Kun elokuussa viimein kesä tuli, niin innostuttiin treenaamaan uimista ja vesinoutoja mökillä. Jo aiemmin kesällä ostin Biltemasta melko edukkaan muovisen noutopatukan jota päästiin testaamaan. Yksinkertainen muovinen kalikka narulenkillä osoittautui aivan hitiksi. Varmaan sekin vaikutti, että se oli ainoa lelu koko mökkisaaressa... Joka tapauksessa, uimisesta tuli kuin toinen luonto ihan parissa päivässä, ja huvikseni aloin opettamaan Iralle "tyhjään" veteen menoa käskystä. Senkin luonnistuessa parilla treenillä, alkoi takaraivossa kasvaa ajatus vesiriista eli VERI-treeneistä.

VERI on terriereiden ja mäyräkoirien taipumuskoe jossa mitataan koiran kykyä toimia apuna vesilinnustuksessa. Koe on kolmiosainen, ja siihen kuuluu sekä tyhjän veden tarkastus (koira ui n. 40 m päähän rannasta ja mahdollisesta kasvustosta tms. esteistä riippuen käy tarkastamassa tietyn keilamaisen alueen mahdollisen riistan varalta ja palaa kutsusta takaisin luokse), riistan nouto vedestä (sorsa, lokki, tavi...) ja palautus omistajalle sekä riistan jäljitys ja mahdollisesti nouto. Myös laukauksensieto testataan ennen koetta.

Suurinpana erona noutajamaailmaan kokeessa saa kehua, antaa koiralle käskyjä ja käsimerkkejä, tarvittaessa avustaa koiraa esim. heittämällä kivi hämyksi veteen, yms. Myös linnun jäljestyksen voi tehdä mejä-henkisesti kytkettynä tai sitten lähettämällä koira vapaaseen noutoon. Mitä vaivattomampi, ripeämpi ja vähäistä ohjausta vaativa suoritus on, sitä paremmat pisteet. Pistehaarukka on 0-10, joten paljon erilaisia varioita löytyy täydellisen ja hylätyn väliltä. Eli rennon oloinen laji myös koemuotona. :)

Elokuun lopulla pääsimme Iittiin mukavaan naisporukkaan treenaamaan kokeneempien kanssa ja katsomaan muiden koirien suorituksia. Löytyi mäyräkoiria kolmessa eri rodussa ja terriereitäkin (ainakin) kahdessa. Ira sai paitsi ensikosketuksensa kuolleeseen lintuun (ei ollut kovin vakuuttunut, btw), myös harjoitusriistaa kotiin. Ja emäntä sai roppakaupalla hyviä neuvoja ja tositarinoita onnistumisista ja mokista. Aivan mahtava juttu jutella avoimesti harrastamisesta, koirista, vähän koiraihmisistäkin ja koko lajista.



Yllä mökkitreenejä: Laiturilta (ja veneestä) hyppäämistä sekä dummyn perään että tyhjään veteen, etsintää ja palautuksia varvukossa sekä noutoja vedestä.

 

 

Ja kotitreenejä: Tottelevaisuutta ja odottamista, variksen palautusta käteen ja vesinoutoja (joihin Judo ei osallistunut kuin korkeintaan henkisellä puolella).
Lajiin syttyminen oli niin molemminpuolesta, että ensi kesänä startataan kokeet, ja tavoitteena on seurata Käpälämäki Zolan jalanjälkiä ihan valioksi saakka. Saas nähdä. ;)

"Joo-o, tyhjää on... Joko se 40 m olis täynnä kohta?"