Kisakauden käynnistyminen koki kurjan takaiskun, makasin seuran omat kisat kotona lenssussa. Harmitusta lisäsi ratakartat ja kisaraportti Pason blogissa - olipa hauskat radat tarjolla! No, aina ei voi voittaa ja tällä kertaa ei voinut edes osallistua. Lisäksi kuulin että naapuriseura ei ehtinyt anoa syyskauden kisoja ajoissa joten loppusyksyn ajan kilpaillaankin pk-seudulla ja Kouvostoliitossa. Hetkellisesti ajattelin jo laittaa kisapillit pussiin ja keskittyä treenaamaan vauhtia... Onneksi kimppakyydit on keksitty, tuli sitten ilmoittauduttua 7.9. kisoihin Maijan ja Lolan kanssa.
Treenit ovat olleet vaikeita mutta motivoivia, joka kerta oppii uutta! Välillä jo pohdin josko olen liian taitavassa ryhmässä mutta kovasti se mäyrä tsemppaa kun siltä vaatii. Eikä vaikeita juttuja voi oppia, jos niitä ei harjoittele. Viime tiistaina kokeiltiin niistoa ja mentiin kepeille niin että meinasi mamilta päästä riemuitku - hypyltä persjättö ja siitä 180 asteen kääntö kepeille (umpikulmasta) täydestä vauhdista. Ja sehän meni kuin luotijuna, joka kerta. <3
Lajisyrjähyppyihinkin on sorruttu. Agi toki motivoi aivan älyttömästi, mutta koska koirassa on virtaa ja päätä oppia muutakin niin mikä ettei. Kesällä testattiin jo tassuviehettä ja se oli hitti heti ekasta kerrasta. Lupasin viedä seuran mestiksiin meidän vieheen testiin, 22.9. on Palveluskoiraharrastajien järjestämä Speed Race johon seuralta taitaa tulla useampikin joukkue. Kuulin myös vähän huhua mielenkiinnosta hankkia seuralle flyball-kone, ja pienen googlaamisen jälkeen löysin Dash Hounds flyballjoukkueen videoita. Tuohan olisi ihan älyttömän hauskaa! Ja mikäs tuon hienompi irtoamisharjoitus :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti